Koiran stressi hoitolaympäristössä

KOIRAN STRESSI HOITOLAYMPÄRISTÖSSÄ

Sana ”stressi” herättää lähes poikkeukseta negatiivisia mielleyhtymiä. Stressireaktion aikana keho asettuu valmiustilaan – sydän alkaa lyödä nopeampaa, verenpaine nousee, hermoston toiminta sähköistyy ja adrenaliini- sekä kortisolihanat aukeavat. Adrenaliini on elimistön välittäjäaine ja hormoni, joka lisää suorituskykyä kuormittavissa tilanteissa, kuten fyysisten suoritusten tai taistele/pakene –reaktion yhteydessä. Kortisoli puolestaan tunnetaan niin sanottuna stressihormonina, jota erittyy psyykkisessä tai fyysisessä rasituksessa. Stressiä ei siis synny pelkästään negatiivisissa tilanteissa, vaan koira kokee sitä myös esimerkiksi riehakkaassa painileikissä lajitoverin kanssa, ajaessaan takaa riistaa metsässä tai suoriutuessaan agilityradalla.

Edellä mainitut stressitilanteet ovat lyhytaikaisia ja koirat palautuvat niistä tavallisesti nopeasti heti tilanteen päätyttyä. Elimistön valmiustilan kohoaminen on välttämätöntä, jotta koira saa itsestään näissä tilanteissa kaiken mahdollisen irti. Koirasta tulee toimintavalmiimpi sekä sen kivunsietokyky ja kestävyys kasvavat.

Pitkäkestoisena stressi voi kuitenkin tehdä haittaa koiralle sekä psyykkisesti että fyysisesti. Stressi laskee elimistön puolustusjärjestelmää, jolloin koira voi altistua helpommin sairauksille tai sen kehossa piilevänä oleva taudinaiheuttaja voi päästä valloilleen. Lisäksi adrenaliinia ja kortisolia tuottavien lisämunuaisten kuorikerros paksuuntuu, jolloin koiran vereen erittyy jatkuvasti liikaa stressihormoneita. Tämä aiheuttaa jatkuvan valmiustilan ylläpidon, joka on koiralle raskasta. Fyysisten oireiden lisäksi myös koiran oppimis- ja keskittymiskyky kärsivät pitkäkestoisesta stressistä. Muun muassa lajityypillisten käytösmallien (esimerkiksi elinpiirin tutkiminen, haistelu, leikki, sosiaalinen kanssakäyminen, saalistaminen, kaivaminen, kommunikointi) estyminen voi altistaa pitkäkestoiselle  stressille. Stressiä voi aiheuttaa myös pelko, unettomuus, sosiaalinen eristäminen, ahtaat elinolosuhteet ja fyysisesti tai henkisesti liian kovakourainen käsittely. On hyvin yksilökohtaista, mikä määrä stressiä voidaan katsoa pitkäkestoiseksi, sillä osa koirista sietää kuormitusta huomattavasti muita paremmin.

Eläinhoitoloista vaikuttaa edelleen olevan vallalla yleiskäsitys, jonka mukaan koirat ovat kenneltyyppisissä tiloissa ”säilössä”, eikä niiden hyvinvointiin voida juurikaan tällaisessa ympäristössä vaikuttaa. Hoitolat nähdään meluisina, ahtaina ja koirille pelottavina sekä pitkästyttävinä paikkoina. Onneksi eläinala on kuitenkin ottanut viime vuosina paljon harppauksia eteenpäin, johon ammatillisella koulutuksella sekä eläinten käyttäytymistieteeseen pohjaavien toimintamallien yleistymisellä on varmasti oma osuutensa. Sanoisinkin, että juuri sille omalle koiralle sopivan hoitolan löytäminen on nykyisin varmasti huomattavasti helpompaa kuin viitisenkään vuotta sitten.

Vaikka hoitoloiden taso Suomessa on merkittävästi noussut, rauhalliseenkin hoitolaympäristöön saapuminen aiheuttaa koiralle aina jonkin asteista stressiä. Kuormittumiselle erityisen alttiita ovat ensikertalaiset, pennut, eroahdistuksesta kärsivät koirat sekä arat ja helposti kiihtyvät, impulsiiviset yksilöt. Jopa rauhallisesti hoitotilaan hyppäävä kokenut hotellivieras todennäköisesti läpikäy hetken aikaa negatiivista tunnetilaa omistajan poistuttua näköpiiristä. Hoitolastressissä kyse onkin pitkälti siitä, millä keinoin ja kuinka helposti koira pystyy palautumaan ja sopeutumaan uuteen ympäristöön. Tässä avainasemassa on koulutettujen eläintenhoitajien ammattitaito ja kyky ymmärtää koiraa paitsi eläinlajina, myös yksilönä.

MIKSI STRESSIÄ SYNTYY?

Olen listannut alle muutamia keskeisiä stressiä aiheuttavia elementtejä hoitolaympäristössä. Nämä perustuvat omiin kokemuksiimme ja jollain toisella hoitolayrittäjällä voi olla asioihin erilaisia näkökulmia.

YMPÄRISTÖ MUUTTUU

kotisivulle1
Tottuneelle hoitolakävijälle rauhoittuminen aktiviteettien ulkopuolella on aina helpompaa.

Ensimmäinen stressitekijä kaikilla hoitolaan saapuvilla koirila on ympäristönmuutos. Tutusta ja turvallisesta kotiympäristöstä siirrytään mahdollisesti kokonaan uuteen paikkaan. Autoilua vähemmän harrastaville koirille tai kulkuneuvoissa pahoinvointia poteville lemmikeille jo itsessään matka hoitolalle saattaa olla stressaava kokemus. Omistaja saattaa itse jännittää lemmikkinsä hoitoon jättöä ja käyttäytyä koiran näkökulmasta kummallisesti lähtöä tehdessään. Tämä aiheuttaa epävarmuutta koirassa ja nostaa stressitasoja.

Kokeneille hoitolakävijöille tuttuun hoitolaan jääminen on aina helpompaa ja ympäristönvaihdoksesta johtuva stressi lievenee sekä lyhenee kerta kerralta. Koira voi olla myös niin hyvän hermorakenteen omaava ja itsenäinen, ettei uuteen paikkaan tuleminen ja sinne yksin jääminen juurikaan turrea hetkauta.

VOIMAKKAAT AISTIÄRSYKKEET
Koirahoitola hajuineen, äänineen ja lajitovereineen voi olla varsinkin ensikertalaiselle pienimuotoinen kulttuurishokki. Useita eri ikäisiä, toisilleen vieraita yksilöitä on samassa tilassa epätavallisen paljon – jokaisella on oma ominaistuoksunsa, joku saattaa rampata mielellään ulko- ja sisätarhan väliä tai pitää muuta elämää omassa hoitotilassaan. Kokemattomalla hoitolakävijällä on myös vastassa uudet ihmiset, jotka tuoksuvat epänormaalin voimakkaasti useille eri koirille ja (toivon mukaan!) herkuille sekä desinfiointiaineelle.

Tyypillisesti hoitoloita kuulee usein parjattavan siitä, että niissä on kauhea meteli. Hoitoon koiraansa tuova asiakas näkee kuitenkin vain pienen hetken hoitolan arkea. Kokemuksemme mukaan uusi tiloihin saapuva eläin kiinnostaa ja kiihdyttää useimpia hoidossa olevista koirista, mikä on niiden lajityypillisen käytöksen tuntien täysin normaalia. Hyvässä hoitolassa ärsykepiikki kuitenkin laskee nopeasti ja koirat palaavat pian rauhallisiin toimintamalleihinsa.

LAJITOVEREIDEN LÄHEISYYS
Hoitoloissa koirat ovat lähes poikkeuksetta lähekkäin keskenään. Tavallisesti välissä on vain seinä, joskus ainoastaan tarhaelementti. Omasta näkökulmastamme hoitotilojen asettelu vastakkain ja suora näköyhteys vieraaseen lajitoveriin voi olla merkittävä stressitekijä hoitolaympäristössä. Toki kanssaeläjien näkeminen voi myös rauhoittaa sosiaalista koiraa, mutta pahimmassa tapauksessa ollaan tilanteessa, jossa rohkeampi yksilö kytistelee tiukalla tuijotuksella arempaa, jo valmiiksi uudesta ympäristöstä stressaantunutta koiraa.

Oma lukunsa ovat myös erityisen reviiritietoisten rotujen edustajat tai vartiointitaipumusta omaavat yksilöt. Tämän tyyppisille koirille lajitovereiden läheisyys voi olla erittäin stressaavaa, koska ne pyrkisivät lähtökohtaisesti ajamaan tunkeilijat pois omasta elinpiiristään. Näissä tapauksissa suoraa näköyhteyttä lajitoveriin ei aina edes tarvita ja pelkkä toisen koiran haju voi olla tietyille yksilöille varsin kuormittava tekijä. Tätä haastetta kantavia tyyppirotuja ovat oman kokemuksemme perusteella ainakin terrierit (erityisesti bull-tyypin terrierit) sekä laumanvartijat. Omassa hoitolassamme olemme kuitenkin törmänneet myös hermorakenteeltaan kalliota muistuttaviin edellä mainittujen rotutyyppien edustajiin, joiden stressitasoihin muiden koirien läheisyys ei ole suoranaisesti vaikuttanut.

kotisivulle3
Hoitolayrittäjän lempinäky. Tyytyväisinä ja hiljaa täysien mahojensa vieressä lepäilevät asiakkaat.

UUDET RUTIINIT
Hoitolaan saapuessaan koira joutuu asettumaan uuteen päivärytmiin. Monelle karvaiselle asiakkaalle esimerkiksi iltaisin yksin jääminen saattaa tuntua hoitolassa aluksi haikealta ja vastavuoroisesti aamupäivällä tapahtuvia aktiviteetteja ihmetellään. Erityisen tärkeitä rutiinit tuntuvat olevan kokemuksemme mukaan vanhoille tai muuten luonteeltaan herkille koirille. Usein hoitolaan saapuneen koiran lepohetket sijoittuvat aluksi ensin aamu- ja keskipäivään sekä alkuiltaan, jolloin omistaja on joko töissä tai juuri sieltä palattuaan lenkittänyt koiran sekä huolehtinut sen muista perustarpeista. Tavallisesti koirat sopeutuvat hoitolan päivärytmiin kuitenkin varsin nopeasti – yleensä viimeistään parin ensimmäisen hoitopäivän jälkeen. Päivärytmistä kiinni saaminen on luonnollisesti helpompaa kokeneelle hoitolakävijälle kuin ensikertalaiselle.

MITEN STRESSI ILMENEE?

Selkeimpiä stressin oireita hoitolaympäristössä ovat voimakas läähättäminen/kuolaaminen, hilseily, yliaktiivisuus ja poissaolevuus. Nämä oireet kuitenkin helpottavat hyvässä hoitolassa yleensä varsin nopeasti koiran alettua tuntea olonsa turvalliseksi.  Voimakkaammista stressioireista kärsivät tyypillisesti impulsiiviset ja helposti kiihtyvät yksilöt, joilla on myös kotioloissa vaikeuksia palautua tai rauhoittua kuormittavien tilanteiden jälkeen. Myös eroahdistuksesta kärsivät tai uusille asioille arat tai jopa pelokkaat koirat ovat alttiita voimakkaille stressioireille. Alla olevat esimerkit koskevatkin lähinnä edellä mainittua tyyppejä edustavia yksilöitä.

RIPULOINTI JA RUOKAHALUTTOMUUS

sapuska
Herkkävatsaisille koirille hoitolaan kannattaa tuoda mukaan oma ruoka. Oikeanlainen ravitsemus on olennainen osa stressittömyyttä hoitolaympäristössä.

Mahan sekaisin meneminen hoitolaympäristössä on ikävä, vaikkakin kohtalaisen usein havaittava vaiva. Esimerkiksi meillä stressiripulointitapauksia mahtuu kuukauteen 0-4 koiramäärästä riippuen, mutta useimmissa tapauksissa mahan toiminta saadaan normalisoitumaan jo hoidon aikana. Ripuloinnin takana ovat stressihormonit, jotka lisäävät happojen erittymistä mahalaukussa ja kuormittavat täten mahalaukun seinäminen limakalvoja. Suolistoon erittyy voimakkaassa stressissä enemmän nestettä ja elektrolyyttejä, jonka johdosta sinne päätyvä massa vettyy. Ikävimmissä tapauksissa stressi voi aiheuttaa kehon puolustusmekanismien laskemisen, jolloin piilevät taudinaiheuttajat pääsevät jylläämään elimistössä. Stressiripulissa huojentavaa hoitolayrittäjän kannalta on kuitenkin se, ettei kyseessä ole tarttuva tauti ja vatsavaivoja voidaan helpottaa usein eri tavoin. Koiran paastottaminen, maitohappobakteerivalmisteet ja helposti sulava kanariisi auttavat yleensä mahaa rauhoittumaan 2-4 päivässä, jonka jälkeen koiralle voidaan hiljalleen alkaa taas tarjota ennestään tuttua ruokaa. Stressimahasta kärsiville koirille on myös hyödyksi alkaa syöttää maitohappobakteereja suoliston toiminnan tueksi jo ennen hoitoon tuloa.

Ruokahaluttomuus on hoitolayrittäjälle ripulointia huomattavasti siistimpi ongelma. Lyhyillä hoitojaksoilla parin-kolmen päivän paastosta ei ole koiran sekasyöjän elimistölle haittaa, mutta pidempiaikainen ruokahaluttomuus voi muodostua ongelmaksi. Stressaantunut koira ei koe oloaan tarpeeksi turvalliseksi syödäkseen tai sen psyykkinen hyvinvointi on sen verran koetuksella, että ruokailuun keskittyminen on mahdotonta. Myös paastonärästyksestä kärsiville koirille syömättämyydestä voi aiheutua ikäviä vaivoja.

HAUKKUMINEN JA MUU ÄÄNTELY

rontti5
Haukkuminen on koiran luontainen tapa kommunikoida. Satunnainen haukahtelu esimerkiksi leikkimisen yhteydessä on monelle koiralle tyypillistä.

Haukkuminen, vinkuminen, öninä ja ulvominen sekä kaikki näiden välimuodot ovat osa koiran lajityypillistä tapaa kommunikoida. Esimerkiksi haukkuminen voi tilanteesta ja koiran elekielestä riippuen ilmentää innokkuutta, pelokkuutta, turhautumista, aggressiota tai jotain muuta tunnetilaa. Hoitolaympäristössä jatkuva haukkuminen on tavallisesti merkki stressistä – koira voi olla pitkästynyt, kaivata ihmisten seuraa tai kokea omaan hoitotilaansa yksin jäämisen syystä tai toisesta ahdistavaksi. Tällaista haukkumista ei kuitenkaan pidä sekoittaa koiran oppimiin toimintamalleihin ja käytösketjuihin – mikäli koira saa kotona asioita tai huomiota räksyttämällä tai on oppinut esimerkiksi hihnan käteen ottamisen tarkoittavan mekkalointihepulia, samat käytösmallit toistuvat todennäköisesti myös hoitolaympäristössä.

Hoitoon jäämisen yhteydessä varsinkin ensikertalaiset tuppaavat usein herättämään omistajissaan huolta aloittamalla levottoman ääntelyn tutun ihmisen poistuessa koiran näköpiiristä. Haukkumista ei kuitenkaan tavallisesti kestä kauaa, vaan useimmat koirat lopettavat ääntelyn jo sinä aikana, kun henkilökunta vielä hyvästelee ihmisasiakasta aulassa. Koira on jo tässä vaiheessa pääsemässä yli lähdön aiheuttamasta kulttuurishokista ja alkanut todennäköisesti tutkia hoitotilaansa. Moni omistajansa lähtötilanteessa haukkuva koira saattaa olla koko loppuhoitojakson täysin hiljaa ja aloittaa riemukkaan päksytyksen seuraavan kerran vasta omistajan hakiessa lemmikkiään kotiin.

PELKOAGGRESSIO
Kotioloissa uusille asioille tai tilanteille arkojen tai jopa pelokkaiden koirien tuomista hoitolaan kannattaa aina harkita tarkkaan. Tällaisille ”elämää pelkääville” yksilöille hoitolaympäristö voi olla erityisen stressaava paikka ja nostaa esiin pelokkuuteen tai arkuuteen liittyvää ongelmakäytöstä. Tavallisesti uusia asioita jännittäville koirille eläintenhoitajien tuki hoitolaympäristössä on avain turvallisuuden tunteen luomiseen ja rohkaistumiseen. Ongelmia tulee yleensä siinä vaiheessa, kun koira pelkää myös vieraita ihmisiä. Tämä aiheuttaa lähes poikkeuksetta haasteita eläimen päivittäisessä käsittelyssä, kuten ruokinnassa tai ulkoilutuksessa. Vieraille ihmisille arka koira saattaa kokea ystävällisesti lähestyvän hoitajan niin stressaavana ja uhkaavana, että kehon taistele/pakane –reaktio aktivoituu ja koira pyrkii häätämään ihmisen näykkimällä tai jopa puremalla. Toinen vaihtoehto on niin voimakas pelkoreaktio, että koira lamaantuu kauhusta ja pahimmassa tapauksessa laskee alleen. Näin pelokkaat yksilöt ovat kuitenkin kokemuksemme mukaan hoitoloissa varsin harvinaisia.

TUHOAMINEN
Räjähtäneitä petejä, hoitotilojen elementtien pureskelua sekä peittojen tai vilttien silppuamista esiintyy varmasti jokaisessa hoitolassa aina silloin tällöin. Lähtökohtaisesti ongelmaa esiintyy eteenkin eroahdistustapauksilla, mutta käytös voi myös olla kytköksissä pitkästymiseen tai turhautumiseen. Koiralla on luontainen tarve pureskella (pureskelu itsessään lievittää stressiä) ja mikäli parempaa kohdetta ei ole saatavilla, voi tuhoamisvietti suuntautua omaan irtaimistoon tai hoitotilan pintoihin. Pureskeluintoa voidaan lievittää antamalla koiralle sopivia järsintäkohteita, kuten puruluita tai –leluja. Myös stressin ennaltaehkäisyllä on suuri merkitys tuhoamisinnon laannuttamisessa.

MITEN STRESSIÄ VOIDAAN EHKÄISTÄ?

Vastuullinen eläintenhoitaja ja eläinhoitolayrittäjä pyrkii minimoimaan stressitekijät hoitolassaan ja antamaan koiralle mahdollisuuksia purkaa kuormittumista. Stressitekijöiden ennaltaehkäisyllä on myös merkityksensä. Jälleen kerran alla olevat esimerkit perustuvat omiin kokemuksiimme ja mielipiteisiimme – näkökulmia voi olla monia.

SIJOITTELU

pikkugalleria5
Myös urokset voivat pärjätä hienosti vierekkäisissä hoitotiloissa. Eläintenhoitajan vastuulla on tunnistaa toisilleen sopivat huonenaapurit.

Kahden reviiritietoisen uroksen, haukkuherkkien yksilöiden tai juoksuisen nartun ja nuoren uroksen sijoittaminen vierekkäin (tai pahimmassa tapauksessa tietyissä tilaratkaisuissa vastakkain) eivät ole koskaan hyviä vaihtoehtoja. Myöskään kahta heposti kiihtyvää ja impulsiivista kaveria ei kannata asetella lähekkäin, sillä kiihdyttävissä tilanteissa yksilöt voivat ruokkia toistensa kuohuntaa ja saada toisistaan yllykettä toiminnalleen.

Aroille ja reviiritietoisille koirille on aina valittava mahdollisimman rauhallinen paikka. Mikäli koira tuntuu pelkäävän lajitovereitaan tai suhtautuvan niihin aggressiivisesti, voi hoitolassa oleilu jo itsessään olla hyvin kuormittava kokemus. Aggressiivinen ja pelokas käytös voi myös vaikuttaa muihin hoitolassa majoittuviin karvakuonoihin, sillä koira kykenee haistamaan stressihormonit. Hyvä äänieristys, näköyhteyden minimointi lajitovereihin sekä paikka rauhallisemmasta osastosta  usein auttaa näitä yksilöitä. Myös eroahdistuskoirat tulisi sijoittaa mahdollisten melu- ja sisäsiisteyshaittojen takia erilleen muista lajitovereista. Jatkuvan haukkumisen kuunteltu stressaa ketä tahansa ja tarpeiden tekeminen sisälle kasvattaa automaattisesti tarttuvien tautien riskiä.

Esimerkiksi meillä Korvenkoiran Hurttahotellissa on niin kutsuttu pikkupuoli, joka toimii tarvittaessa myös karanteenitilana. Pikkupuolen ja ison puolen välissä on tukeva ovi, joka vaimentaa hyvin ääntä. Pikkupuolelle on kätevä sijoittaa esimerkiksi isoja koiria jännittäviä pikkukoiria tai erityisen herkästi haukkumalla kommunikoivia hotellivieraita. Tämän lisäksi käytössämme on kaksi huonemaista hoitotilaa erillään koiralasta, jossa toisista koirista johtuvat aistiärsykkeet ovat entistä pienemmät. Näissä tiloissa eroahdistuksesta kärsivät, arat ja reviiritietoiset koirat ovat pärjänneet lähes poikkeuksetta paremmin kuin varsinaisen koiralan puolella.

Hyvä eläintenhoitaja etsii kullekin koiralle sopivalta vaikuttavan naapurin ja sijoittelee koiria tarpeen mukaan hoitotiloissa myös uudelleen. Mikäli hoitoon on saapumassa koira, jolla ennestään tiedetään olevan haasteita rauhoittumisen tai yksin jäämisen kanssa, voidaan koiralle varata jo valmiiksi tietty hoitotila. Mielestämme on myös järkevämpää jättää tällainen koira ottamatta hoitoon, mikäli tarjolla ei enää ole paikkoja, joissa sillä olisi mahdollisimman stressittömät oltavat. Hyvinvointi hoitolaympäristössä on jokaisen koiran perusoikeus.

FYYSISET AKTIVITEETIT

della4
Leikkiminen tuottaa koiran elimistöön stressiä vähentävää mielihyvähormonia, oksitosiinia.

Koira kaipaa myös hoidossa ollessaan fyysisiä aktiviteetteja. Esimerkiksi hihnalenkitykset mahdollistavat usein lajityypillisten käytösmallien turvaamisen – lajitovereiden jättämien jälkien haistelun, elinpiirin tutkimisen ja reviirin merkkailun. Hoitolassa, jossa koiria ei lenkitetä, vaan eläimet ulkoilevat pelkässä ulko- tai juoksutarhassa, stressitasot ovat varmasti korkeammalla kuin hoitolassa, jossa koirat ulkoilevat säännöllisesti ihmisen kanssa. Lenkki- ja ulkoleikkihetket ovatkin monelle meidän asiakaskoiristamme päivän kohokohtia.

Hoitoloiden lenkitysten pituuksia kommentoidaan usein liian lyhyiksi. Fakta kuitenkin on, että keskisuurissa tai isommissa hoitoloissa eläinten hyvinvoinnin kannalta on oleellista pitää ulkoiluajat kohtuullisina. Esimerkki – aamulenkitykset alkavat kello seitsemän. Töissä on kaksi ihmistä ja hoitotiloissa törröttää kahdeksan iloista karvakuonoa. Kunkin koiran kanssa ollaan käymässä tunnin mittainen aamulenkki. Pikaisella laskutoimituksella saadaan selville, että viimeinen korvapari pääsee hihnan päässä pihalle vasta klo 10 –  neljä tuntia lenkitysten aloituksen jälkeen. Se on melko pitkä aika pidätellä pissaa.

Myös ulkoilun laatuun kannattaa kiinnittää huomiota. Esimerkiksi meillä koirat saavat kulkea lenkitysreitin rauhassa ympäristöönsä tutustuen sekä muiden jättämiä posteja haistellen ( innokkaimpia nuuskuttelijoita toki joutuu välillä vähän kannustamaan eteenpäin 🙂 ). Lenkitykset eivät ole urheilusuoritus, jossa on tarkoitus kiertää koiran kanssa mahdollisimman nopeasti reitti X ja palauttaa eläin sen jälkeen boksiin seuraavan koiran ulkoilutusta varten. Lenkeillä koiran kanssa seurustellaan ja voidaan pitää myös lyhyitä paijailuhetkiä, mikäli se tuntuu karvaisesta asiakkaasta mukavalta.

Hihnalenkityksen lisäksi koiralle on myös tärkeää päästä liikkumaan vapaana. Esimerkiksi aidatulla alueella vapaana leikkiminen tai edes pitkän liinan päässä peuhaaminen vähentävät stressiä. Vapaana ollessaan koiralla on myös vallinan mahdollisuus – halutessaan se voi vetäytyä haistelemaan omiin oloihinsa ympäristöään tutkien tai tulla sosialisoitumaan ihmisen kanssa.

Fyysisistä aktiviteeteista nauttiville koirille hyvässä hoitolassa on tarjolla lisämaksullisia  lenkityksiä tai muita mahdollisuuksia ekstraulkoiluun. Esimerkiksi meillä on tarjolla perushoitopakettiin liitettävä lisäliikuntapaketti pihapuuhista nauttiville asiakkaille, joille noin tunti liikuntaa päivässä tuntuu väliaikaisenakin ratkaisuna liian vähäiseltä.

PSYYKKISET AKTIVITEETIT

kotisivulle5
Pulmapelien parissa on mukava puuhata myös hoitolaympäristössä.

Usein kuulee sanottavan, etteivät tietyt koirat pysy tyytyväisinä pelkällä lenkkeilyllä. Tämä on totta – jokaisella koiralla tulisi olla mahdollisuus psyykkisiin virikkeisiin myös hoitolassa. Psyykkisillä virikkeillä tarkoitan tässä yhteydessä esimerkiksi rentoutumisen mahdollisuutta, ongelmanratkaisua sekä sosiaalista kanssakäymistä.

Rentoutumisen voi käsittää monella tapaa. Se voi olla turvallisuuden tunteen tuomaa rauhallista pötköttelyä tai iloisen leikkihetken riemua. Kummallakin toiminnalla on stressiä madaltava vaikutus, sillä sekä leikkiminen että kosketus laukaisevat koiran elimistössä mielihyvähormoni oksitosiinin erityksen. Oksitosiinillä on stressiä kumoava vaikutus. Koiran, jolle on annettu mahdollisuus rentoutua, on myös helpompi sopeutua kuormittavaksi kokemaansa tilanteeseen ja löytää itsenäisen rauhoittumisen keinoja.

Sosiaalinen kanssakäyminen on ihmisen kanssa elävälle koiralle usein hoitolaympäristössä kaikista arvokkain asia. Sosiaalisen kanssakäymisen ei tarvitse aina olla villiä riekkumista tai touhuilua. Myös yhdessä pötköttely ja rauhoittumisharjoitusten tekeminen ovat koiralle arvokasta yhteistä aikaa hoitolaympäristössä. Mikäli hoitolaan saapuu kaksi saman perheen koriaa, on mielestämme kannattavampaa järjestää duolle yhteinen hoitotila. Kaverista eroon joutuminen voi olla kova pala vieraassa ympäristössä. Läheinen lajikumppani helpottaa stressiä ja tuo koiralle turvallisuuden tunnetta myös hoitolassa.

Haistelu, kaivaminen ja ravinnon etsiminen ovat koiralle luontaisia käyttäytymismalleja. Luontaisten käyttäytymismallien turvaaminen ja toteuttaminen vähentää tutkisti stressiä. Tarjoamalla koiralle näihin toimintamalleihin liittyviä psyykkisiä virikkeitä esimerkiksi pulmapelien muodossa voimme tarjota karvaiselle asiakkaalle mieluisaa, stressitasoja laskevaa tekemistä. Jotkut koirat nauttivat myös kovasti ongelmanratkaisusta, joka perustuu uusien asioiden oppimiseen. Osalle tuttujen treeniliikkeiden harjoittelu voi olla merkittävä stressin madaltaja, sillä tekemiseen yhdistyy positiivinen tunnetila.

Koiran älyllinen virikkeellistämiseen ei aina tarvita ihmistä (vaikka sosiaalinen kanssakäyminen yhdistettynä näihin puuhiin on aina parempi). Esimerkiksi erilaiset ruuan etsintään pohjautuvat tekemiset on helppo toteuttaa myös hoitotilaansa itsekseen jäävälle koiralle. Kuivaruuan kätkeminen peittojen ja tyynyjen alle tai sen tarjoilu aktivointipallosta/kongista tarjoaa mukavaa tekemistä ihmisten ollessa poissa.

Psyykkisessä aktivoinnissa on myös hyödyllistä huomioida koiran rotuominaisuudet. Rotutyypillisiä toimintamalleja tukemalla voidaan löytää koiralle hyvinkin mieluista ja stressiä madaltavaa tekemistä. Meillä on esimerkiksi aktivoitu terriereitä piilottelemalla leluja purukasaan (kaivaminen), tekemällä metsästyskoirille verijälkeä (haistelu, ravinnon etsiminen) ja harjoittelemalla tokoliikkeitä palveluskoirarodun edustajien kanssa (opittu käytös, joka liittyy leikkimiseen tai ravinnon saamiseen). Rotuominaisuuksien ohella myös yksilöominaisuudet on aina huomioitava.

RAUHOITTUMISEN TUKEMINEN
Meillä hoitolan päivärytmin kiihdyttävimmät tapahtumat sijoittuvat selvästi ulkoilu-, ruokinta- ja aktivointiaikoihin sekä tilanteisiin, joissa hoitolaan saapuu tai sieltä lähtee koira. Nämä ärsykepiikit ovat onneksi aina lyhytaikaisia ja hoitolaympäristöön hyvin soveltuvat koirat selviävät niistä tavallisesti ongelmitta. Kiihtyminen edellä mainituissa tilanteissa ilmenee usein haukkumisena, levottomuutena, läähättelynä ja piippailuna. Helposti kiihtyvien koirien reaktiot ovat yleensä voimakkaampia ja pitkäkestoisempia, tasaisemmat tyypit odottelevat tavallisesti päivärytmistä kiinni saatuaan vuoroaan kaikessa rauhassa tietäen saavansa pian haluamansa ilman elämöintiäkin.

Meillä koirien käytösmalleja pyritään ohjaamaan rauhallisempaan suuntaan muutamilla perussäännöillä. Ulos ei lähdetä huutamalla, vaan ensin rauhoitutaan – vaatimustaso on aina koirakohtainen. Erittäin kiihtyvälle yksilölle jopa istuminen voi olla mahdoton tehtävä kierrosten ollessa korkealla. Tällöin riittää (ainakin aluksi), että koira malttaa olla edes hetken hiljaa. Helpommin tunnetilojaan hallitsevaa koiraa voidaan pyytää väistämään ovelta ja istumaan, jotta hoitotilaan voidaan tulla. Ruokailun suhteen noudatetaan samoja menetelmiä – ahneilta koirilta voidaan edellyttää kaikkien neljän tassun pysymistä maassa ennen ruokakupin laskemista. Vastavuoroisesti maltillisempia ruuan ystäviä voidaan pyytää istumaan ja tarjota ruoka vasta tämän jälkeen. Luonnollisesti koiran omistajan toiveet ruokintametodien suhteen otetaan huomioon ja koiralta voidaan kotiväen niin toivoessa edellyttää myös tarkkaa toimintaketjua ennen ruokailun aloittamista.

Pyrimme aina palkitsemaan koiria hyvästä käytöksestä. Sellaisen yksilön rauhoittumista, jolla on vaikeaa olla hiljaa kiihdyttävissä tilanteissa tai odottaa rauhassa esimerkiksi omaa ulkoiluvuoroaan, voidaan tukea positiivisen vahvistamisen keinoin. Haukkuva koira ei saa palkintoa, mutta hiljentymisestä tai vaikkapa omalla paikalle siirtymisestä saa aina jotakin mielekästä. Mikäli koira ei ole ahne, palkinnoksi voidaan antaa esimerkiksi silityksiä tai rapsutuksia – tai oma lenkitysvuoro.

Lenkitysaikoihin koiralan toisille kanssavieraille haukkuvien yksilöiden kiihtymistä rauhoitetaan meillä ripustettavilla ja liikuteltavilla näkösuojilla. Ripustettavat näkösuojat ovat muovikangasta ja liikuteltavat näkösuojat askarreltu vaaterekkien päälle pingotetuista lakanoista. Tavallisesti näköyhteyden katkaiseminen kohteeseen pudottaa reaktiota jo huomattavasti matalemmalle ja kierrokset eivät kasva turhan suuriksi. Liikuteltavat ja ripustettavat näkösuojat ovat myös näkökulmastamme umpinaisia hoitotiloja parempi ratkaisu. Kun kiihdyttävät tilanteet ovat ohi, voidaan näkösuojat poistaa ja koiralla on taas mahdollisuus lajityypillisen käytösmallin, ympäristönsä tarkkailun, toteuttamiseen.

LUOTTAMUSSUHTEEN LUOMINEN

kotisivulle4
Taitava eläintenhoitaja tietää keinot, joilla luottamussuhteen luominen karvaisiin asiakkaisiin nopeutuu. Tässä halutaan pussailla ja leikkiä. 🙂

Luottamussuhteen luominen hoidossa olevan koiran ja eläintenhoitajan välillä on hyvin olennainen osa koiran stressitason madaltamista  hoitojakson aikana. Tavallisesti meille saapuvat koirat ovat erittäin ihmislähtöisiä ja helppoja käsitellä. Ujoimmatkin yksilöt piristyvät huomatessaan uusien kaksijalkaisten merkitsevän mukavia asioita – herkkuja, läheisyyttä ja aktiviteetteja. Luottamussuhteen luominen alkaa jo koiran ensimmäisenä hoitopäivänä. Tapahtuma on molemminpuoleinen – koira tutustuu muun muassa hoitajan ominaishajuun ja käytökseen, kun taas hoitaja pääsee perille koiran persoonasta ja asioista, mitkä eläin kokee mieluisina tai mahdollisesti jännittävinä. Tämä antaa eläintenhoitajalle myös työkaluja koiran stressitasojen hallintaan. Vielä on olemassa hoitoloita, joissa koirien kanssa ei vietetä aikaa lenkitysten ulkopuolella. Tällaisisa paikoissa luottamussuhteen luominen on aina hitaampaa.

Ihmisten käytöksellä on hoitotiloissa majoittuviin koiriin suora vaikutus. Kiihtynyt tai aggressiivinen käytös pelottaa eläimiä eikä edesauta luottamussuhteen muodostumista. Pahimmassa tapauksessa huutaminen, säikyttely tai ”tämän paikan johtajan osoittaminen” ei-toivon käytöksen kitkemiseksi pahentavat koiran stressiä ja mahdollista ongelmakäytöstä entisestään. Sitä vastoin rauhalliset ja koiralähtöiset toimintatavat tukevat eläintä huomattavasti paremmin. On kannattavampaa näyttää koiralle sille hyödyllinen tapa toimia ja palkita eläintä onnistumisesta, kuin sortua turhaan rähinöintiin.

Hyvän hoitolan löydyttyä hoitopaikan vaihtamista kannattaa aina harkita tarkkaan. Koiran on helpompi tulla paikkaan, jossa siltä on edelliseltä kerralta mukavia muistoja. On ollut hienoa huomata, miten riemuissaan osa karvaisista kanta-asiakkaistamme tervehtii tuttua henkilökuntaamme ja miten aluksi ”ujot piimät” ovat rohkaistuneet hyvin sujuneiden hoitojaksojen myötä.

Mikäli koira kohtaa hoidon aikana jännittäviä asioita (meillä yleisin kummastuksen aihe ovat hoitoon saapuvat toiset koirat, tontilla liikkuvat hevoset ja laitumella ammuvat lehmät), on niiden aiheuttamasta kiihtymyksestä helpompaa päästä yli tutun hoitajan tukemana. Koiran mukavaksi mieltävän ihmisen kanssa on myös helpompaa ja rennompaa leikkiä sekä ottaa vastaan läheisyyttä.

STRESSIN TASOT HOITOLASSA MUUTTUVAT JA VAIHTELEVAT
bellaiina7
Hoitolaympäristössä stressitasojen nopea madaltaminen ja kuormittumisen hallinta ovat avainasemassa hotelliasiakkaiden pitämisessä tyytyväisinä.

Ideaalitilanteessa koira on hoitolassa stressaantuneimmillaan omistajan lähdön hetkellä. Useimmissa tapauksissa lemmikki alkaa kuitenkin jo pian sopeutua ympäristönvaihdokseen, uusiin aistiärsykkeisiin ja etsii keinoja itsenäiseen selviämiseen. Meidän kokemamme perusteella koiran stressi alkaa useimmissa tapauksissa helpottua heti, kun eläimelle aletaan tarjota jotakin edellisessä kappaleessa mainituista aktiviteeteista tai toimintatavoista. Koiran tutustuttua hoitolan päivärytmiin, opittua lenkitysreitit ja rakennettua luottamussuhdetta hoitajiin stressitasot alkavat lähes poikkeuksetta laskea.

Erityisen helposti kiihtyvillä ja impulsiivisilla koirilla sekä pelokkailla tai aroilla yksilöillä saattaa kestää keskimääräistä kauemmin löytää keinoja sopeutua uuteen ympäristöön. Nämä koirat oireilevat stressiä muihin lajitovereihinsa verrattaessa keskimääräistä voimakkaammin ja niille on vaikeampaa löytää itsenäisen selviämisen keinoja uudessa ympäristössä. Pahimmillaan stressi voi yltyä tällaisten koirien kohdalla tunnelukkoon, jossa eläin on joko jatkuvasti erittäin kiihtynyt ja levoton yksin jäädessään, tai täysin toimintakyvyttömäksi lamaantunut.  Oman kokemuksemme perusteella herkimmin hoitolaympäristössä kiihtyviä koiria ovat olleet saksanpaimenkoirat, saksanseisojat, dobermannit ja bull -rotutyypin terrierit. Pelokkuutta ja arkuutta esiintyy puolestaan eniten villakoirilla ja muilla pienten rotujen edustajilla.

Helposti kiihtyvät ja arat koirat saattavat tarvita normaalia enemmän fyysistä ja psyykkistä aktivointia sekä ihmisen seuraa. Hoitolatyössä on tärkeää muistaa kunkin eläimen olevan oma yksilönsä. Se mikä riittää toiselle, ei välttämättä riitä toiselle. Helposti kiihtyvän tai aran koiran stressitasoja on mahdollista helpottaa siinä missä seesteisemmänkin hoitolakävijän. Onneksi hyvin usein tällaisten helposti kiihtyvien tai arkojen koirien omistajat tiedostavat lemmikkiensä tarpeet ja ymmärtävät esimerkiksi lisäaktivointien arvon osana koiran hoitojaksoa.

On myös koiria, jotka eivät stressinsietokykynsä puolesta sovellu hoitolaympäristöön. Näistä tyypillisimpiä ovat voimakkaasta eroahdistuksesta kärsivät yksilöt. Näille koirille omistajan lähtö voi itsessään olla niin sietämättömän stressin laukaisija, ettei lemmikki kykene rauhoittumaan ilman itselleen tärkeää ihmistä. Siinä missä kiihtynytkin koira tavallisesti jossain vaiheessa löytää itsenäisen rauhoittumisen keinoja joko yksin tai ihmisen avustamana, ei eroahdistuskoira kykene pääsemään tunnetilalukosta. Pahimmillaan tämä voi johtaa siihen, ettei koira pysty lepäämään hoitolaympäristössä lainkaan ja aiheuttaa samalla stressaantuneella käytöksellään harmia itselleen sekä muille hoitolassa oleville koirille. Hoitola ei tavallisesti ole paikka, jossa yksin jääminen on koiralle helpompaa (poikkeuksiakin toki on), sillä ongelma on luotu jo kotona. Vastuullisen ja ammattitaitoisen eläintenhoitajan tehtävä on tunnistaa psyykkisesti pahoinvoiva koira ja tarvittaessa kyettävä keskeyttämään hoitojakso eläimen hyvinvointiin vedoten.

Stressitasot voivat myös nousta uudelleen hoitojakson aikana. Koira saattaa säikähtää liian läheltä omaa hoitotilaansa kulkevaa lajitoveria, säpsähtää tuulessa paukkuvaa varaston ovea tai kokea olonsa turvattomaksi uuden huonenaapurin läheisyydessä. Pitkillä hoitojaksoilla tasainen päivärytmi saattaa myös pitkästyttää osaa koirista. Myös erityisen aktiiviset yksilöt ovat uudelleen kohoavien stressitasojen riskiryhmässä – hoitolaympäristöön totuttuaan ja sen turvalliseksi koettuaan hyvin levännyt koira vaatii tekemistä. Mikäli tekemistä ei ole syystä tai toisesta tarpeeksi saatavilla, voi lemmikki alkaa oireilla stressiä. Eläintenhoitajan tehtävä onkin tunnistaa uudelleen kohonneet tai kohoamassa olevat stressitasot ja ryhtyä toimenpiteisiin tilanteen korjaamiseksi. Suoraselkäinen ammattilainen uskaltaa soittaa empimättä koiran omistajalle ja suositella tarpeen vaatiessa hoitojaksoon liitettäväksi lisälenkitystä tai muuta tarjolla olevaa ekstrapuuhaa koiran voinnin helpottamiseksi.

Ammattitaitoisen henkilökunnan omaavan ja juuri omalle koiralle sopivan hoitolan osuttua kohdalle on hyvin todennäköistä, että loman tai työmatkan jälkeen vastassa on iloinen ja mahdollisimman stressivapaa koira. Havaintojemme ja kokemuksiemme perusteella koiran stressitasoihin pystytään todella vaikuttamaan siinä määrin, että koira viihtyy ja voi hyvin hoitolaympäristössä. Parhaimmillaan lemmikki on hoidon aikana kohdannut ja päässyt kokeilemaan uusia asioita, tuntenut iloa uusiin mukaviin ihmisiin tutustumisesta, nautiskellut herkuista ja kyennyt lepäämään. Uskonpa, että moni ihminen toivoisi lomaltaan aivan samanlaisia asioita!

eläinhoitolatoiminnan oppisopimusopiskelija (AT)
Paula Grekelä, Korvenkoiran Hurttahotelli

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: