Hihnakäytöksen ongelmat

Mitä koulutetaan?

Hihnaan tottuminen ja siinä halutulla tavalla käyttäytyminen koskevat lähes jokaista koiraa omistajineen. Kouluttajan työssäni kohtaan säännöllisesti asiakkaita, joiden koirilla on haasteita hihnassa kulkemisen ja erityisesti muiden kohteiden (ihmisten, koirien, autojen, pyörien…) ohittamisen suhteen.

Törmään usein ajatukseen, jonka mukaan pelkkä rauhallinen ja hyvin opetettu hihnakäytös saa koiran ohittamaan kauniisti myös vastaantulijat. Tavallaan tässä on totuuden siemen, mutta toisen koiran, riistan tai ihmisen näkeminen merkitsee koiralle hyvin erilaisia asioita, kuin esimerkiksi hajujälki.

Yleensä hihnassa vetäminen liityy koiran käytöksen tavoitteellisuuteen – mikäli koira haistaa, näkee tai kuulee jotain kiinnostavaa, se pyrki tutkimaan asiaa lähemmin ja voi kiristää hihnaa. Tällöin koira voi oppia, että kaulassa tai valjaissa tuntuva paine johtaa tavoitteen saavuttamiseen. Ilmiön toistuessa tarpeeksi monta kertaa hihnassa vetäminen siis vahvistuu kannattavana toimintana.

Ohitustilanteissa on usein läsnä stressi, joko innon tai huolen muodossa.  Tällöin paineentunne kaulassa tai muualla kehossa voi johtaa hädän tai kiihkon lisääntymiseen. Vetäminen on usein näissä tilanteissa enemmän kytköksissä yleisesti hätääntyneeseen tunnetilaan, eikä niinkään siihen, että koira pyrkisi saavuttamaan asioita samaan tapaan kuin vaikkapa hajuja lenkillä. Oire voi siis äkkiseltään vaikuttaa samalta, mutta taustalla olevat syyt eroavat.

Perustason hihnakoulutus ei siis vaikuta ihan suoraan ohitustilanteisiin. Vaikka koira oppisi, ettei hajuja ja vastaantulijoita saavuteta remmissä vetämällä, stressaaviin tilanteisiin liittyvä huoli ei poistu. Tämä johtuu siitä, että taustalla on eri vaikutin ja eri tavoite. Myös koulutukselliset työkalut näihin ongelmiin ovat hyvin erilaisia, mistä johtuen tässä artikkelissa keskitytään vain ns. yleiseen hihnakäytökseen, johon ei liity muista koirakoista, ihmisistä tai vaikkapa autoista syntyvää stressiä. Ohittamiseen liittyviä haasteita käsitellään erillisessä artikkelissa.

Milloin ja miksi koira vetää?

Vetämisen syyt liittyvät usein tottumukseen ja aiemmin mainittuun tavoitteellisuuteen. Usein koiranomistaja lähtee koiran kanssa kävelylle tai juoksulenkille antaakseen lemmikilleen mahdollisuuden liikkua ja monesti myös kuntoillakseen itse. Ihmisen kannalta kyseessä on siis koirasta huolehtiminen ja oma hyvinvointi.

Koiran mielessä lenkitykseen liittyy tavallisesti useita eri asioita. Kyseessä voi olla esimerkiksi rutiininomainen reviirin tutkiminen ja siihen liittyvät toimenpiteet, kuten vaistomainen virtsalla tai polkuanturoilla merkkailu, jälkien etsintä sekä muiden koirien, ihmisten tai riistan liikkeiden kartoitus.

Luonnossa koiraeläin tutkii säännöllisesti asuinalueensa löytääkseen syötävää ja vartijoidakseen sitä kilpailijoilta – joko oman perheyksikön ulkopuolisilta lajitovereilta tai muilta saman alueen ravinnosta kilpailevilta petoeläimiltä. Kesykoiralla näistä lajinomaisista käytöksistä on jäljellä vaihtelevasti eri osia. Joillekin roduille ja yksilöille toiset asiat voivat olla tärkeämpiä kuin toiset. Tietylle koiralle lenkki voi tarkoittaa ensisijaisesti oman alueen vahtimista ja silloin koira voi olla luonnostaan herkkä tutkimaan vaikkapa toisten koirien jättämiä hajujälkiä. Sen sijaan riistalle syttyvämpi koira voi reagoida herkemmin lintuihin tai muihin eri eläinlajeihin liittyviin merkkeihin (hajut, äänet ja näköhavainnot). Sen sijaan kesyksi tai passiiviseksi jalostettu koira voi suhtautua melko välinpitämättömästi lähes kaikkeen kohtaamaansa. Geenit vaikuttavat pitkälti siihen, millä tavalla koira luonnostaan suhtautuu kohtaamiinsa asioihin, ja loppu on opittua.

Lenkkeilyyn voi liittyä myös opittuja tapoja ja odotuksia. Mikäli lenkillä on joskus sattunut jotain, koira voi jännittyä vaikkapa tietyssä risteyksessä tai nähdessään tietynlaisia autoja. Koira voi myös tottua näkemään tietyssä vaiheessa lenkkiä mukavia ihmisiä tai koiria, jolloin ulkoiluun yhdistyy myös sosiaalinen kanssakäyminen tai leikki sekä näiden tuomat tunnetilat. Joskus liikkumiseen voi liittyä koiran kannalta myös kipu, jolloin oireet täytyy pystyä tunnistamaan ja hoitamaan eläinlääkärin kanssa – myös rakenteellisten virheiden ja jalostettujen kipupisteiden seurauksia (kuten tiettyjen rotujen vaikeutunut hengitys) tapaa kohtalaisen usein. Yhtä kaikki, kaikki koiran mielentilaan, odotuksiin ja tottumuksiin vaikuttavat elementit ovat osa koiran hihnakäytöstä.

Koiralla on paljon asioita, joita se voi lenkillä haluta. Kaikessa yksinkertaisuudessaan koira pyrkii haluamiensa asioiden luo luontaisimmalla mahdollisella tavalla – eli liikkumalla niitä kohti. Jos taustalla on kipu, koira pyrkii saamaan kivun loppumaan tai vähintäänkin tekemään jotain, joka turruttaa kivuntunnetta. Koska hihna rajoittaa koiran liikkumista, se kiristyy ennemmin tai myöhemmin ja aiheuttaa paineen tunteen kaulapantaan tai valjaisiin. Tällä paineen tunteella on yleensä huolestuttava vaikutus sellaiselle koiralle, joka on ensimmäisiä kertoja kytkettynä, mutta koira tottuu ja turtuu tunteeseen yleensä kohtalaisen nopeasti. Jo tässä vaiheessa paineen tunteeseen alkaa yhdistyä koiran tekemiseen ja ympäristöön liittyviä asioita, seurauksia ja tunnetiloja.

Yleensä hihnaan tottumisen jälkeen seuraa se, että omistajan huomaamatta ja tiedostamatta koira alkaa saada hyvää palautetta vetämisestä. Kun koira vetää hajulle, jolle se juuri ja juuri yltää ja alkaa nuuskia, paineen tunne ja lajinomaisen käytöksen toteuttaminen yhdistyvät toisiinsa. Pissa- tai kakkapaikkaa hakiessa koira usein kävelee hihnan päästä päähän ja täräyttää tarpeensa jonnekin puoleen väliin, ja saattaa yhdistää vetämisen myös helpotuksen tunteeseen. Kun koira tervehtii ihmisiä ja muita koiria suoraan vetämisen seurauksena tai vetäessä, vetämisen kannattavuus vahvistuu. Aiemmin mainittu kipu voi painua pois mielestä, kun koira riekkuu hihna kireällä. Ei siis ole ihme, että ennen pitkää koira alkaa pitää hihnassa vetämistä pelkästään osana lenkkeilyprosessia, tai joissain tapauksissa jopa kannattavana.

Joskus kyseessä on myös niin yksinkertainen ilmiö, kuin tottumattomuus. Jos koira ei kulje hihnassa säännöllisesti, se tottuu liikkumaan ilman hihnan rajoituksia. Herkästi kiihtyvä koira saattaa myös jättää koko paineentunteen huomioimatta, varsinkin uusissa ympäristöissä. Harvinaisemmissa tapauksissa, kun koiran elämä on liian passiivista, pelkkä liikkumaan pääseminen saattaa ajaa sen ikään kuin poissaolevaksi niinä harvoina kertoina, kun se pääsee tutkimaan ympäristöään. Tällainen käytös on yleensä ohimenevää, kunhan koiran perustarpeet täytetään.

Vaihtoehtoja vetämiselle

Koska vetäminen on usein koiralle kannattavaa, on koulutettaessa tärkeää nähdä ja ymmärtää, mitä koira milloinkin hihnassa kiskoessaan saavuttaa. Saavuttaako se hajuja, ihmisiä tai koiria? Pääseekö se eteenpäin, uusille hajuille pelkästään vetämällä, vai onko sillä vaihtoehtoja? Jos vaihtoehtoja on, tietääkö koira niistä? Lietsooko koira riehumisella itseään kiihtyneeseen tilaan, joka jo itsessään on palkitsevaa tai koukuttavaa? Joutuuko se kilpailemaan hajuista ja muista resursseista muiden koirien tai jopa ihmisten kanssa?

Otetaan ensimmäiseksi esimerkiksi yksinkertaisin ja yleisin oire, eli hajujen saavuttaminen kiskomalla. Yleisimmät netistä (ja toisinaan harrastusohjaajilta) kuullut ohjeet alkavat sillä, että kun koira vetää, pysähdytään, kunnes vetäminen loppuu, jonka jälkeen matka jatkuu. Samassa yhteydessä voi kuulla myös, että koiraa kannattaa lähteä ohjaamaan vastakkaiseen suuntaan ja kääntyä ympäri vasta, kun remmi löystyy. Ohjeet myös yleensä päättyvät tähän, ja joskus asiat tosiaan ovat näin yksinkertaisia. Silloin puhutaan usein hyvin rauhallisista tai poikkeuksellisen oivaltavista koirista, sillä yksinään nuo ohjeet jäävät valitettavan köyhiksi.

Tämä on yleinen ohje, ja sen kuulee lähes jokaiselta, joka tulee koulutukseen hihnakäytösongelmien vuoksi. Kuten sanottua, joskus tuo ohje toimii sellaisenaan, mutta väittäisin, että yleensä ei. Yleisin oire toimimattomuudesta on se, että koira löysyttää kyllä hihnan pysähdyttäessä, mutta rämäyttää hihnan kireälle välittömästi, kun omistaja ottaa ensimmäisenkään askeleen eteenpäin. Tämä on omistajalle pirullisen turhauttavaa ja varsinkin kaulapantojen kanssa vaarallista myös koiran niskarangalle, henkitorvelle ja lihaksistolle. Koira saa myös usein palkitsevaa palautetta käytöksestä joko siten, että huomaa hyökkäyksellä pääsevänsä lähemmäs haluttuja asioita joko silkalla voimalla tai vain siksi, että kuvittelee pääsevänsä kovempaa. Tämä on myös oire siitä, että koira ei tiedä tai ymmärrä mitään vaihtoehtoista keinoa saavuttaa haluamansa.

Ymmärtämättömyyden lisäksi koira voi oireilla sitäkin, ettei se koskaan pääse saavuttamaan hajuja – omistaja voi vetää koiran pois aina kun se yrittää päästä toteuttamaan itseään, eikä sillä ole mahdollisuutta tutkia asioita rauhassa. Tällöin voi ilmetä myös pakkomielteisen oloista, nopeaa haistelua johon liittyy useita, lähes ryömiviä ja voimakkaita nykäisyjä haisteltaessa. Toiminnassa on siis läsnä eräänlainen kiirellisyys ja kyvyttömyys keskittyä mihinkään muuhun, kun haisteltavaa on tarjolla. Turhautumiseen liittyy toisinaan myös omistajan päällä hyppimistä, haukkimista, käsien pureskelua, kynsimistä ja muuta kiihtynyttä käytöstä.

Koulutuksessa käytetään usein myös herkkuja ikään kuin palkaksi siitä, että koira lopettaa vetämisen. Ihmisen kannalta on helppo langeta järkeilemään, että palkka annetaan nimenomaan toiminnan loppumisesta. Samaa logiikkaa käytetään usein myös silloin, kun koira haukkuu tai hyppii, tai tekee mitä tahansa ei-toivottua, joka halutaan saada loppumaan – ei ole mitenkään harvinaista nähdä, että koiraa palkataan niinä lyhyinä hetkinä, kun riekkuminen taukoaa.

Lopettamisen palkkaamisessa on kuitenkin se ongelma, että sillä palkataan aina myös toiminnan aloittamista. Tekemättömyyttä ei voi palkata ylipäätään, ja aina kun eläin saa jostain palkan, myös kaikki palkkaa edeltäneet käytökset vahvistuvat. Selitän prosessin asiakkailleni yleensä siten, että kun koiralle annetaan palkka, koiran ajatusprosessi ei ole niinkään ”mitä juuri tein, että sain tämän palkan”, vaan enemmänkin ”mikä johti siihen tilanteeseen, että sain palkan” – eli ajatellaan koko palkkaan johtavaa prosessia, eikä ainoastaan juuri tapahtunutta käytöstä. Jos koira vetää -> löysyttää hihnan -> saa palkan, koiraa palkataan tällöin myös vetämisestä, koska se on johtanut hihnan löysyttämiseen. Samaten jos koira haukkuu ja lopettamisesta palkataan, palkataan ensisijaisesti haukkumista.

Tieteelliseltä puolelta voin antaa kaksi sääntöä, jotka toimivat jokaiselle koiralle jo pelkästään oppimisen lainalaisuuksien vuoksi.

1. Koira ei saa saavuttaa asioita vetämällä
2. Koiralla pitää olla keinoja saavuttaa asiat, ja aikaa nauttia niistä

Koulutus rakennetaan tämän logiikan ympärille koirakohtaisesti. Ensimmäinen sääntö on käytännön elämässä mahdotonta toteuttaa joka tilanteessa, mutta mitä enemmän tähän sääntöön opettelee, sitä loogisemmaksi hihnakäytöksen vaatimukset tulevat koiralle. Tähän kuuluvat tilanteet, joissa koira haistelee samaan aikaan kun hihna on kireällä, ja kun koira pääsee voimakkaan nykäisyn seurauksena hajulle. Vaikka hihnan kiristymisen täysi eliminointi on mahdotonta, mitä useammin koira saavuttaa haluamansa jollakin hyväksytyllä käytöksellä, sitä enemmän koira alkaa suosia uutta, aina toimivaa käytöstä.

Toinen listaamani sääntö liittyy siihen, että hihnakäytös on keskinäistä kommunikointia koiran kanssa – koiralla täytyy olla mahdollisuus toteuttaa itseään lenkillä, muutenhan sille ei ole koko reissusta mitään iloa. Koiralle täytyy opettaa jokin hyväksyttävä keino pyytää päästä haluamiensa asioiden luo, ja omistajan täytyy pystyä tunnistamaan pyynnöt. Kaikkia pyyntöjä ei voi toteuttaa turvallisuussyistäkään, mutta jos koira luottaa pystyvänsä saavuttamaan ainakin suurimman osan asioista ja esimerkiksi tutkimaan hajuja rauhassa, sillä ei ole samanlaista tarvetta hyökkäillä tavoitteisiinsa väkisin.

Tämän artikkelin maksullisessa jatko-osiossa käydään tarkemmin läpi, millä työkaluilla itse opetan sekä omani että asiakkaiden koirat, sekä yleisiä kompastuskiviä ja huomioita koulutuksen edetessä.

Lisäosion voit tilata lähettämällä vapaamuotoisen viestin osoitteeseen korvenkoira@gmail.com (hinta 5,99€).

Maksulliseen osioon kuuluvat kappaleet:

Koulutuksen peruspalikat

Vanhan käytöksen sammuttaminen

Uusien tapojen opettaminen

• Opettaminen herkuilla
• Kävelypaikka
• Vihjesanan/käskyn opettaminen
• Vapauttaminen ja rajoittaminen
• Opettaminen pelkkiä hihna-apuja käyttäen

Yleistäminen

Ohjaajan tavoitteet hihnalenkillä

Ongelmakohdat