Luoksetulo

Mahdollisimman varma luoksetulo kuuluu jokaisen kotikoiran perusliikkeisiin, ja se kannattaakin opettaa joka koiralle perinpohjaisesti. Sanon mahdollisimman varma, koska täysin varmaa luoksetuloa on mahdotonta opettaa, vaikka siitä yllättävän usein kuulee. Sitä pidetään myös yhtenä helpoimmin opetettavista liikkeistä.

Yleensä koira on kohtalaisen helppo houkutella luokse varsinkin pentuiässä, mikä voi hämätä omistajaa ajattelemaan, että koira osaa tehtävän. Luoksetulokursseilleni on yleensä hakeutunut enimmäkseen omistajia, joiden koira on ”lakannut” tottelemasta luoksetuloa, kun taas puhtaalta pöydältä aloittavia on ollut vain muutamia. Tässä artikkelissa puhutaan luoksetulosta ja siihen vaikuttavista tekijöistä yleisesti ja käydään läpi muutamia yleisiä kompastuskiviä.

Koira ja suuri maailma

Arkinen luoksetulokäsky kajahtaa ilmoille useimmiten koiran lähestyessä jotain kiellettyä, kadotessa irti ollessaan näkyvistä tai jäädessä jumiin mielenkiintoiseen hajuun. Jos luoksetuloa ei ole opetettu nimellä houkuttelua kummemmin, saadaan usein huudella perään useamminkin kuin kerran, ja koira tulee kun on saanut asiansa valmiiksi.

Suurin haaste koiran ”hallinnassa” on ympäristö. Maailma on täynnä mielenkiintoisia hajuja, riistaa, muita koiria, ihmisiä ja mahdollisuuksia kirmata itsekseen ja yhdessä. Jos mitään näistä ei olisi, omistaja olisi todennäköisesti se kaikista mielenkiintoisin asia koiran maailmassa. Tällainen haavekuva ei kuitenkaan vastaa todellisuutta, ja koska koiraeläin on kehittynyt tutkimaan ympäristöään kattavan aistirepertuaarinsa avulla, se on myös kiinnostunut ympäristöstään. Aiemmissa artikkeleissa on puhuttu koiran sisäsyntyisestä tarpeesta toteuttaa lajinomaisia käytöksiä, joihin kuuluu merkittävänä osana elinalueen tutkiminen riistan ja uhkien varalta. Koska tähän toimintaan on ihmisyhteiskunnassa mahdollisuuksia vain rajallisesti, ja koska koiran omat aivot ajavat sitä näihin käytöksiin, jäävät omistajan houkuttelut yleensä taka-alalle.

Innokas luoksetulokurssilainen keskellä suoritusta.

Itsestään voi yrittää tehdä mielenkiintoisemman liikkeillä ja erilaisilla äänillä. Koiraa voi juosta karkuun, sille voi antaa leikkiinkutsusignaaleja (vaikkapa lyömällä kämmenet maata vasten) ja äänensävyä voi korottaa tai madaltaa. Koira kuitenkin oppii koko ajan, ja luoksetulokäskystä voi lopulta muotoutua sellainen kokonaisuus, johon kuuluu aina jonkinlainen tanssi- ja huutorituaali. Voidaan päätyä tilanteeseen, jossa omistaja joutuu jokaista luoksetuloa varten keksimään enemmän ja enemmän koiraa kiinnostavia ääniä ja eleitä. Koira siis tottuu ja turtuu jo kertaalleen käytettyihin temppuihin.

Yleensä tämä kielii siitä, että koira ei koe luoksetulon päätteeksi saavan mitään arvokasta. Koira voi tulla ”huijattuna” luokse, mutta saattaa pettyä kun pääsee perille (jos vaikkapa joutuu kiinni, tai pettyy kun ei saakaan leikkiä tai herkkuja). Joka kerta kun koira näkee tai kuulee samoja eleitä ja ääniä ilman kannattavia seurauksia, se kyllästyy ja tottuu ihmisen tanssiesitykseen. Näissä puhutaan yleensä siitä, että luoksetuloa on opeteltu jonkin aikaa, mutta palkkojen antaminen on jossain vaiheessa lopetettu. Voi myös olla, että tehtävää ei ole koskaan opetettukaan, vaan koira on pentuaikana vain ollut helpommin houkuteltavissa ja omistaja on luullut, että koira osaa tulla käskystä.

Myös ympäristössä itsessään voi olla niin arvokkaita asioita, että koiran kerta kaikkiaan täytyy saada tutkia ne ennen kuin voi keskittyä omistajaan. Tällaisia asioita ovat yleisimmin riista ja niihin liittyvät hajut, sekä lisääntymiseen liittyvät feromonit. Juoksuisen nartun pissa on uroskoiralle mahdoton paikka, ja siihen liittyy aivan erityisiä käytösketjuja. Urosta ei esimerkiksi voi opettaa olemaan reagoimatta juoksunhajuun, koska tähän nimenomaiseen hajuun liittyvä tieto ei kulje koiran etuaivolohkon kautta. Sen sijaan se menee suoraan pikkuaivoille ja laukaisee automaattisesti voimakkaan tutkimistarpeen. Koira ei siis missään vaiheessa kykene tekemään päätöstä, koska tieto ei kulje päätöksentekoalueen kautta. Yhtä hyvin sitä voisi pyytää olemaan tuntematta nälkää. Tutkimistarpeeseen voidaan opettaa suhtautumaan eri tavalla, mutta ensisijaisena käytöksenä on aina kiihtyminen ja tarkempi haistelu.

Stressin ja kivun merkitys luoksetulossa

Ympäristön vaikutusten lisäksi myös pelko on merkittävä tekijä siinä, kuinka hyvin koira pystyy käsittelemään luoksetulopyyntöjä. Voimakkaasti toiseen koiraan tai muuhun jännittävään kohteeseen reagoiva koira on huono käsittelemään minkäänlaisia käskyjä, eikä luoksetulo ole tässä poikkeus. Jos stressiä aiheuttava kohde on niin lähellä tai niin voimakas, että koira kokee pakolliseksi pitää sitä silmällä tai räyhätä sille, on järkevämpää viedä koira pois hankalasta tilanteesta kuin vaatia tehtäviä, joihin se ei toistaiseksi kykene.

Stressiä voi syntyä myös luoksetulosta itsestään. Ei ole erityisen poikkeuksellista, että koira pyydetään karkureissun päätteeksi luokse, minkä jälkeen sitä soimataan karkuun lähtemisestä. Tällöin koiraa rankaistaan koko tilanteesta, mukaan lukien ihmisen luo palaamisesta. Irrallaan oleva koira yleensä tietää, ettei ihminen saa sitä kiinni, ja jos ihminen käyttäytyy väkivaltaisesti tai muuten paineistavasti, se voi päättää pysyä kaukana kunnes tilanne rauhoittuu. Jos samankaltainen tilanne toistuu useampaan otteeseen, tai edes kerran riittävän voimakkaana, se voi lakata reagoimasta myös rauhallisiin kutsuihin. Koiran silmistä tilanne rakentuu niin, että ihminen kutsuu ensin rauhallisesti, sitten alkaa kiukustua ja saattaa lopulta karjua raivoissaan. Rauhallisesta kutsusta muodostuu tällöin merkki, josta koira tietää, että kohta ihminen hermostuu, eikä se siksi halua tulla luo iloisillakaan pyynnöillä.

Myös pelottava ympäristö voi tehdä luoksetulosta haastavaa. Hankalissa paikoissa ja voimakkaiden säikähdysten jälkeen koira voi esimerkiksi pyrkiä piiloon, eikä reagoi siksi omistajansa kutsuihin. Jähmettynyt koira kokee voimakasta stressiä ja ahdistusta, eikä siltä voi sillä hetkellä odottaa tai vaatia koulutettuja käytöksiä. Jos koiralle on opetettu käytöksiä, jotka se yleisesti ottaen tekee lähes varmasti, voidaan koiran stressitasoa yrittää myös kartoittaa. Jännittynyt mutta toimintakykyinen koira tekee yleensä pyydetyt asiat muutaman sekunnin viiveellä. Tästä tietää, että ollaan koiran toimintakyvyn rajoilla ja siltä ei kannata vaatia liikoja.

Kipu voi vaikuttaa koiran käytökseen odottamattomilla tavoilla ja se aiheuttaa myös stressioireita. Innostunut tai kiihtynyt koira voi esimerkiksi irti päästessään olla välittämättä kivusta, tai kipu voi jäädä kokonaan huomioimatta adrenaliinin vaikutuksesta. Kun kiihtymys hälvenee, kipu palaa. Koira voi vaikkapa juosta riistan perässä kiihkonsa ajamana, muttei enää halua tulla takaisin rauhoituttuaan, kun kipu taas tuntuu. Tämä pätee varsinkin silloin, kun kipu on kroonista tai itse juoksemiseen tai kävelyyn liittyvää. Koira yleensä totuttelee elämään kipujensa kanssa pikkuhiljaa, mutta yhtäkkiset kivut voivat aiheuttaa myös odottamattomia ilmiöitä oppimisen suhteen. Nämä tulee tutkia aina erikseen eläinlääkärillä, eikä koiraa tule edes yrittää kouluttaa vaativiin tehtäviin ennen kipujen hoitamista. Jos ne eivät ole hoidettavissa, täytyy koulutustavoitteet asettaa koiran elämänlaadun mukaisiksi.

Arkinen luoksetulo vai harrastusliike?

Harrastuspohjaiset luoksetulot toimivat yleensä varmemmin kuin arkiset, ja tälle on koiran kannalta looginen syy. Esimerkiksi tottelevaisuuskoulutuksessa luoksetulokäskyyn liittyy koiralle selkeä tehtävä, jota koira tulee ihmisen luo suorittamaan. Arkisessa luoksetulossa opetetaan monesti pelkkä luoksetulo, joka ei välttämättä ole tehtävänä yhtä tarkka.

Esimerkkinä, jos koira opetetaan istumaan edessä sen kuullessa käskyn ”tänne”, luoksetulo sisältyy liikkeeseen automaattisesti. Koira hakeutuu istumaan omistajan eteen, vaikka olisi kauempanakin. Yleensä tällaisia liikkeitä ei syystä tai toisesta käytetä arjessa, vaan opetetaan löysempi luoksetulo, joka yleensä koiran kannalta tarkoittaa ”hakeudu johonkin omistajan eteen”. Liike ei siis välttämättä ole koiralle erityisen selkeä. Samaten omistajan on vaikeampi pysyä aina samassa kriteerissä luoksetulon suhteen, mikä tarkoittaa, että tehtävä on joka kerta vähän erilainen eikä koiralla aina ole selkeää käsitystä siitä, mitä tarkalleen kuuluu tehdä saadakseen herkun tai lelun. Liike voi myös venyä huomaamatta. Koira voi aluksi tulla kosketusetäisyydelle ohjaajasta, mutta saattaa pitää viiden tai kymmenen metrin päähän tulemistakin aivan yhtä hyvänä suorituksena, koska ei ole selvillä vaatimustasosta.

Tämä ei tarkoita sitä, että kaikkien tulisi kouluttaa koiralleen tokotyyppinen luoksetulo, mutta opettaessa kannattaa aina olla selvillä siitä, mitä tarkalleen haluaa koiralleen opettaa. Helppo oikotie luoksetulon opettamiseen voi olla vaikkapa se, että koira opetetaan koskemaan käteen. Liike on selkeä sekä koiralle että ohjaajalle, mikä ehkäisee kummankin lipsumista tehtävänkuvasta.

Turtuminen ja yhdentekevä palaute

Usein kohtaa tilanteita, joissa omistaja pyytää koiraltaan jotain tiettyä liikettä, ja jos toiminta ei ala välittömästi, pyydetään samaa asiaa heti uudelleen. Jos koiraa pyytää vaikkapa istumaan toistuvasti hokemalla sille ”istu, istu, istu”, se ennen pitkää lakkaa pitämästä sanaa ”istu” merkityksellisenä. Samaten se voi oppia, että käskyt ”istu” ja ”istuistuistu” ovat kaksi eri asiaa, ja reagoi vain jälkimmäiseen tottumuksesta.

Jos on varma, että on opettanut koiralle tehtävän siten, että koira sen ymmärtää ja pystyy sen vihjesanalla eli käskyllä tekemään, on järkevää odottaa hetki käskyn jälkeen. Itse ohjaan yleensä asiakkaani pyytämään kerran ja odottelemaan sen jälkeen kymmenen sekuntia. Jos tämänkään jälkeen ei tapahdu mitään, voidaan pyytää toisen kerran. Jos vieläkään ei tapahdu, koira ei joko osaa tehtävää tai pyyntötilanne on sille liian haastava – joko sillä jännittää tai kiinnostaa jokin asia liikaa, jotta se voisi suorittaa tehtävän. Jos koira ei ole arka tai selkeästi muuten ympäristön lumoissa, yleensä kyse on siitä, että tehtävää ei ole opetettu riittävästi. Niin sanotun varman liikkeen yleissääntönä voidaan pitää, että se on yleistetty toimimaan mahdollisimman monessa paikassa ja onnistuneita, valmiita toistoja on takana tuhatkunta.

Turtumista eli tottumista esiintyy luoksetulopyyntöjen kanssa kohtalaisen usein. Metsässä rallattelevalla, pyyntöihin reagoimattomalla koiralla on usein taustalla useampi seikka kuin pelkkä turtuminen käskyille, mutta se on yksi yleisimmistä osista luoksetulo-ongelmissa. Käskyjen viljely silloin kun koira ei halua tai voi niihin reagoida on turhaa äänenhaaskausta ja voi tehdä käskyistä koiralle ennen pitkää pelkkää taustahälyä.

Tottumisen ohella kulkee usein myös ilmiö, jossa koira on kerta kaikkiaan kyllästynyt tulemaan omistajansa luo, jos siitä ei ole koiralle mitään hyötyä. Koira oppii koko ajan, ja vaikka luoksetulon opettaisi kuinka täydelliseksi, se vaatii aina vähintäänkin satunnaisia vahvisteita. Muussa tapauksessa koira oppii, ettei luoksetuloon reagoiminen ole enää kannattavaa. Pentuiässä koira hätäilee enemmän ihmisen häviämistä ja pitää usein tarkkaa lukua tämän liikkeistä, ettei vain kadottaisi omistajaansa. Aikuisikään tultaessa koira itsenäistyy enemmän ja saattaa lähteä kauaskin. Tällöin pelkkä silittely ja pentuleikkiminen luoksetulon palkkoina eivät välttämättä enää riitä, vaan niistä muodostuu yhdentekeviä ympäristön hajujen ja tapahtumien rinnalla.

On tärkeää vahvistaa haluttua käytöstä sellaisella palkalla, joka on koiralle merkityksellistä. Erityisen tärkeää edeltävässä lauseessa on tuo palkan merkityksellisyys koiralle – ihminen ei voi päättää, mistä koira pitää, vaan se täytyy selvittää. Luoksetulosta täytyy seurata jotain sellaista, jonka vuoksi koira voi ainakin hetkellisesti luopua rallattelusta ja haistelusta. Koulutuksen edetessä palkkoja voi harventaa, muttei varsinaisesti ole syytä lopettaa palkkojen antamista kokonaan.

Tähän artikkeliin on tilattavissa jatko-osuus, jossa käydään vaiheittain läpi luoksetulon koulutusta ja muutamia keinoja, joilla yleisimmistä ongelmakohdista voidaan selvitä. Artikkelin voi tilata lähettämällä vapaamuotoisen sähköpostin osoitteeseen korvenkoira@gmail.com. Vastauksena saa maksutiedot, ja jatkoartikkeli lähetetään sähköpostiin kun siirto on tapahtunut tai maksukuitti toimitettu. Jatko-osuuden hinta on 5,99€.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: