Koira ja reaktiivinen pelko

Koira ja reaktiivinen pelko

Kun koira kohtaa uhkaavan tilanteen, se pyrkii lähtökohtaisesti vetäytymään etäisyydelle, josta se voi arvioida kannattavimman tavan toimia. Tilanteesta riippuen koira päättää, aikooko se tutkia tilannetta, vetäytyä pois vai ratkaista tilanteen aktiivisesti (yrittämällä häätää uhan pois). Koira voi myös todeta, ettei tilanne olekaan uhkaava ja rauhoittua itsenäisesti.

Päätösvaiheeseen voi toisinaan rodusta ja yksilöstä riippuen liittyä hälytyshaukku, jonka alkuperäinen tarkoitus on ollut hälyttää muita laumanjäseniä mahdollisesta uhasta. Koira voi haukkua koko pohdintavaiheen ajan, kunnes päätyy ratkaisuun. Muut laumanjäsenet voivat vaikuttaa ratkaisun muodostumiseen omalla käytöksellään – kiihtyneet reaktiot ajavat koiran herkemmin tilanteeseen, jossa se toteaa näkemänsä asian aidoksi uhaksi ja reagoi asiaankuuluvasti. Kiihtyneet toverit lisäävät myös aggressiivisen reaktion mahdollisuutta.

Aikaisemmat kokemukset vaikuttavat koiran päätöksentekoon. Jos koira on aiemmin todennut tietyn toimintamallin toimivaksi, tai jonkin toisen toimintamallin hyödyttömäksi, se oikaisee herkästi suoraan siihen toimintamalliin, jonka kokee kannattavimmaksi. Usein pohdintavaihe alkaa jäämään vähitellen pois sitä mukaa, kun koira oppii kuhunkin tilanteeseen ”oikean” ratkaisun.

Usein remmirähinä kehittyy siitä, kun pelkäävä koira ei pääse pakenemaan tilanteesta. Osasyynä tähän on usein hihna, joka rajoittaa koiran liikettä – koira myös tietää, ettei se hihnassa ollessaan pääse väistämään uhkia, joten hyökkäävä tai uhkaava käytös on usein koiran kannalta loogisin vaihtoehto toimia. Harkitsevammat yksilöt ja rodut saattavat oppia helpommin, että uhkaavat tilanteet ratkeavat parhaiten sillä, kun niihin ei kiinnitä huomiota, mutta tämä on valitettavasti harvinaista.

Kun koira on kokenut riittävästi tilanteita, joissa se kerta toisensa jälkeen yltyy rähinään, käytös muuttuu vakiotavaksi toimia tilanteissa, joissa koiralla jännittää vähääkään. Näissä tilanteissa koiraa voidaan muistuttaa, että sillä on muitakin tapoja käsitellä tilanteita ja antaa koiran päästä tavoitteeseensa (eli uhan poistumiseen) nimenomaan näitä haluttuja käytöksiä hyödyntäen.

Remmirähinä voi olla myös ympäristösidonnaista ja varsinkin kotialueeseen liittyy yleensä tarve puolustaa omaa reviiriä. Tämä on koiralle normaalia lajinomaista käytöstä, mutta voi yliampuvana riehumisena olla  kiusallista ja haitallista – myös koiran terveydelle.

Reagointietäisyys

DSC_4099.JPGReagointi ei koskaan tapahdu millä tahansa etäisyydellä, vaan vasta sitten, kun koira kokee olonsa uhatuksi. Reagointietäisyys on aina hyvin yksilökohtainen ja siihen vaikuttaa koiran mielestä uhkaavan kohteen käytös – esimerkiksi paikallaan seisova vieras koira ei ole niin uhkaava, kuin kohti laukkaava ja haukkuva hirmu. Kun etäisyys kohteeseen lyhenee, koiran tunnetila alkaa kiihtyä ja reaktiot alkavat vähitellen tulla esiin.

Harkintaetäisyys on suunnilleen sillä etäisyydellä, jolla koira havaitsee kohteen, muttei vielä reagoi siihen muulla kuin katseella. Kohteen ollessa tällä etäisyydellä koira kykenee vielä tutkimaan ympäristöään, tekemään yksinkertaisia tehtäviä ja kuulemaan ohjaajan vihjeitä. Muutaman sekunnin viive tuttujen käskyjen tottelussa kielii siitä, että koira on harkinta- ja reagointietäisyyden rajamailla, ja sillä jännittää jonkin verran.

Reagointietäisyydellä koira voi alkaa tuijottaa, vältellä kohteeseen katsomista, jännittyä, haukkua, murista hiljaa itsekseen tai aloittaa hälytyksen. Remmirähisijöillä hyökkäävän käytökseen ensiasteet ilmenevät tässä vaiheessa. Koira ei enää reagoi ohjaajan vihjeisiin, eikä välttämättä koe turvalliseksi irrottaa katsettaan uhkaavasta kohteesta. Tämä johtuu siitä, että koiran elimistö keskittää kaiken huomion ja energian tilanteesta selviytymiseen, jolloin koiran etuaivolohkon toiminta heikentyy. Pikkuaivot aktivoituvat, eikä koira kerta kaikkiaan kykene tekemään muuta kuin reagoimaan uhkaan – ei siis ole ihme, jos korvat katoavat. Tässä tilanteessa ainoa vaihtoehto on tilanteesta poistuminen. Ohjaajan kiihtynyt käytös voi pahentaa tilannetta, jolloin vastaavaisuudessa koira muistaa (vaikkei tietoisesti), että uhkaavan tilanteen kohtaamiseen liittyy riehuva myös riehumaan alkava omistaja.

Kun reagointietäisyydestä mennään edelleen lähemmäs, koiran selviytymisvaistot hyökkäävät pinnalle ja koira pyrkii silmittömään pakenemiseen tai hyökkäykseen. Vaihtoehtoisesti se voi myös kerta kaikkiaan jähmettyä. Tähän tilanteeseen voi myös liittyä suolen ja rakon hallitsematon tyhjeneminen ja koira voi purra mitä tai ketä tahansa. Kyseessä on äärimmäinen selviytymiskeino, jota koira ei itse hallitse – sama pakene/taistele –tila löytyy jokaiselta eläinlajilta ja –yksilöltä. Ainoa apu on etäisyyden ottaminen ja koiran rauhoittelu jälkikäteen. Suora pakene/taistele – tila jättää myös lähes poikkeuksetta jäljet eläimen psyykeeseen ja on voimakkaasti traumatisoiva. Sitä voidaan kuitenkin hoitaa.

Tiheään toistuvat adrenaliinipiikit heikentävät koiran terveyttä yleisesti. Selviytymistilanteessa purkautuva adrenaliini vaikuttaa elimistössä keskimäärin kaksi vuorokautta ja jatkuva stressitila on pitkällä aikavälillä haitallista.

Rauhallisen käytöksen opettaminen

cara2Opitun raivoamisen poiskitkeminen edellyttää, että koira pääsee kohtaamaan uhkaavan tilanteen siten, että se selviää siitä rauhallisilla keinoilla. Tämä tarkoittaa sitä, että uhkaavat tilanteet kohdataan aina lähtökohtaisesti harkintaetäisyydeltä ja odotetaan, että koira toimii halutulla tavalla. Näissä tilanteissa koiraa voi palkita herkuilla, mutta se ei ole aina välttämätöntä. Rauhallinen käytös on itsessään palkitsevaa, koska koira pääsee rauhoittumalla tavoitteeseensa, joka siis on uhan ja ahdistuneisuuden katoaminen.

Yksinkertaisimmillaan tämän voi hoitaa siten, että uhka (oli kyseessä sitten koira, ihminen tai muu eläin tai esine) asetetaan sopivan etäisyyden päähän koirasta ja määritellään, milloin koira huomaa kohteen, muttei vielä reagoi siihen voimakkaasti. Yleensä on hyvä odottaa pieni hetki ensireaktioiden laantumista, mutta mikäli koira ei rauhoitu tai sen käytös alkaa selkeästi kiihtymään koko ajan lisää, täytyy etäisyyttä lisätä.

Kun koira on rauhoittunut harkintaetäisyydellä, sitä viedään vähitellen lähemmäs kohdetta, kunnes harkintaetäisyydelle päästään uudelleen. Etäisyys nimittäin pienenee sitä mukaa, kun koira huomaa, että ”tällä etäisyydellä tästä asiasta ei tarvitse murehtia”. Seuraava harkintaetäisyyden pykälä voi olla metrin päässä, tai viidenkymmenen metrin päässä – tämä on täysin yksilökohtaista ja siksi koiran käytöksen lukeminen on ensiarvoisen tärkeää siedättäessä.

Mikäli koiran edistystä halutaan palkita erikseen, kannattaa pitää silmällä tilanteita, joissa koira pyrkii itse rauhoittamaan itseään. Tällaisia tilanteita ovat hetket joina koira nuuskii maata, ottaa kontaktia omistajaan, merkkailee, haukottelee, ravistelee itseään, rapsuttelee itseään, istahtaa katsomaan ohjaajaa tai katsoo tarkoituksella poispäin ahdistavasta kohteesta.

Koira siis altistetaan kerta toisensa jälkeen sopivan kokoiselle stressille, jonka se saa itse selvittää rauhallisilla menetelmillä. Kun koira ennen pitkää huomaa, että käytös toimii, alkaa rauhallisempi käytös syrjäyttää hyökkäävää käytöstä. Tämä ei tule näkymään arjessa heti, ja on jälleen hyvin yksilökohtaista, kuinka herkästi uusi käytös leviää eri tilanteisiin. Kotiseudun lenkitysreitit ovat usein vaikeimpia, koska siellä koiran aggressioon vaikuttaa myös reviirikäytös. Tämä voi tietyillä roduilla olla erittäin voimakas vaikutin koiran päätöksentekoon.

Kun paikallaan oleva kohde voidaan ohittaa halutulta etäisyydeltä (yleensä n. 1-2 metriä, koska kävelytiet ovat usein suunnilleen sen levyisiä), voidaan kohdetta alkaa liikuttamaan. Tällöin koulutus aloitetaan taas aikaisemmasta vaiheesta, eli haetaan harkintaetäisyys liikkuvalle kohteelle, ja edetään muuten samoin tavoin kuin aikaisemminkin. Usein eteneminen on tässä vaiheessa paljon nopeampaa, eli työn määrästä ei kannata lannistua.

Lopulta on hyödyllistä harjoitella tilanteita, joissa kohde liikkuu koiran perässä ja edessä, tulee kulman takaa, jne. Kaikista vaikeimpia ovat usein tilanteet, joissa koira näkee jo kaukaa, että kohde liikkuu suoraan kohti – tällöin koira joutuu rauhoittelemaan itseään liikkeellä ollessaan. Näissä tilanteissa koiraa voidaan ohjata kädellä tai omalla kävelyllä siirtymään sivuun tai haistelemaan maata. Usein koira tarttuu mielellään tilaisuuteen keskittyä johonkin muuhun kuin kohti tulevaan asiaan, ja näin koiraa voidaan opettaa väistämään tilanteissa, joissa se kokee olonsa epävarmaksi. On myös tärkeää, että koira ymmärtää, että se pystyy väistämään hihnassa olosta huolimatta. Koiran täytyy voida luottaa siihen, että se pystyy ottamaan tarvitessaan tilaa ja siihen, että ihminen seuraa tilanteissa, joissa koira haluaa kauemmas.

Arjen haasteet

olga3.jpgValitettavasti tilanteet, joissa koira pääsee tavoitteeseensa (eli rauhaan) rähisemällä, antavat koulutukselle takaiskuja. Arjessa harjoittelu onkin tämän vuoksi monimutkaista ja usein arvaamatonta, koska esimerkiksi vastaantulevia koiria on mahdotonta hallita. Koulutustilanteet tulee rakentaa aina siten, että mahdollisimman moni koulutuksen elementti on suoraan hallittavissa, jotta koiran onnistuminen ja sitä kautta oppiminen voidaan taata. Epäonnistuneet suoritukset eivät opeta koiraa virheiden kautta, vaan voimistavat käytösketjuja, joita yritetään saada hälvenemään.

Koulutus on hyvä aloittaa paikasta, joissa koira pystyy rauhoittumaan, eikä mielellään alueella, jossa koiran reviiriaggressio on vaikuttimena. Helposta aloittaminen antaa hyvän pohjan onnistumiselle, ja vaikeisiin asioihin voidaan edetä sitä mukaa, kun koira ja ohjaaja ovat siihen valmiit. Arjessa vastaan tuleva uhka on tällöin parasta kiertää sen verran kaukaa, ettei koira pääse reagoimaan – parhaassa tapauksessa koira oppii myös tästä, että uhat pystyy välttämään menemällä toiseen suuntaan, kunhan ohjaaja muistaa olla valppaana koiransa tilantarpeelle.

Yleisesti ottaen koulutuksen edetessä koira alkaa suosia oppimaansa käytöstä myös uusissa tilanteissa. Kun koira alkaa kokeilla rauhallista käytöstä ensisijaisesti aggressiivisen käytöksen sijaan ,voidaan todeta, että ongelma on ainakin enimmäkseen ratkaistu. Säikähtäessään koira voi edelleen reagoida uhkaavasti, mutta niissä tilanteissa ohjaajan rauhallisuus ja jälkeen päin rauhoittelu ovat valttia.  Muutama epäonnistuminen ei kaada koko koulutusta tai tee sitä turhaksi, mutta on hyväksi pyrkiä vahvistamaan oikeita käytösketjuja aina kun sen on mahdollista.

eläintenkouluttaja (AT)
Christian Sirviö, Korvenkoiran Hurttahotelli

Koiran stressi hoitolaympäristössä

KOIRAN STRESSI HOITOLAYMPÄRISTÖSSÄ

Sana ”stressi” herättää lähes poikkeukseta negatiivisia mielleyhtymiä. Stressireaktion aikana keho asettuu valmiustilaan – sydän alkaa lyödä nopeampaa, verenpaine nousee, hermoston toiminta sähköistyy ja adrenaliini- sekä kortisolihanat aukeavat. Adrenaliini on elimistön välittäjäaine ja hormoni, joka lisää suorituskykyä kuormittavissa tilanteissa, kuten fyysisten suoritusten tai taistele/pakene –reaktion yhteydessä. Kortisoli puolestaan tunnetaan niin sanottuna stressihormonina, jota erittyy psyykkisessä tai fyysisessä rasituksessa. Stressiä ei siis synny pelkästään negatiivisissa tilanteissa, vaan koira kokee sitä myös esimerkiksi riehakkaassa painileikissä lajitoverin kanssa, ajaessaan takaa riistaa metsässä tai suoriutuessaan agilityradalla.

Edellä mainitut stressitilanteet ovat lyhytaikaisia ja koirat palautuvat niistä tavallisesti nopeasti heti tilanteen päätyttyä. Elimistön valmiustilan kohoaminen on välttämätöntä, jotta koira saa itsestään näissä tilanteissa kaiken mahdollisen irti. Koirasta tulee toimintavalmiimpi sekä sen kivunsietokyky ja kestävyys kasvavat.

Pitkäkestoisena stressi voi kuitenkin tehdä haittaa koiralle sekä psyykkisesti että fyysisesti. Stressi laskee elimistön puolustusjärjestelmää, jolloin koira voi altistua helpommin sairauksille tai sen kehossa piilevänä oleva taudinaiheuttaja voi päästä valloilleen. Lisäksi adrenaliinia ja kortisolia tuottavien lisämunuaisten kuorikerros paksuuntuu, jolloin koiran vereen erittyy jatkuvasti liikaa stressihormoneita. Tämä aiheuttaa jatkuvan valmiustilan ylläpidon, joka on koiralle raskasta. Fyysisten oireiden lisäksi myös koiran oppimis- ja keskittymiskyky kärsivät pitkäkestoisesta stressistä. Muun muassa lajityypillisten käytösmallien (esimerkiksi elinpiirin tutkiminen, haistelu, leikki, sosiaalinen kanssakäyminen, saalistaminen, kaivaminen, kommunikointi) estyminen voi altistaa pitkäkestoiselle  stressille. Stressiä voi aiheuttaa myös pelko, unettomuus, sosiaalinen eristäminen, ahtaat elinolosuhteet ja fyysisesti tai henkisesti liian kovakourainen käsittely. On hyvin yksilökohtaista, mikä määrä stressiä voidaan katsoa pitkäkestoiseksi, sillä osa koirista sietää kuormitusta huomattavasti muita paremmin.

Eläinhoitoloista vaikuttaa edelleen olevan vallalla yleiskäsitys, jonka mukaan koirat ovat kenneltyyppisissä tiloissa ”säilössä”, eikä niiden hyvinvointiin voida juurikaan tällaisessa ympäristössä vaikuttaa. Hoitolat nähdään meluisina, ahtaina ja koirille pelottavina sekä pitkästyttävinä paikkoina. Onneksi eläinala on kuitenkin ottanut viime vuosina paljon harppauksia eteenpäin, johon ammatillisella koulutuksella sekä eläinten käyttäytymistieteeseen pohjaavien toimintamallien yleistymisellä on varmasti oma osuutensa. Sanoisinkin, että juuri sille omalle koiralle sopivan hoitolan löytäminen on nykyisin varmasti huomattavasti helpompaa kuin viitisenkään vuotta sitten.

Vaikka hoitoloiden taso Suomessa on merkittävästi noussut, rauhalliseenkin hoitolaympäristöön saapuminen aiheuttaa koiralle aina jonkin asteista stressiä. Kuormittumiselle erityisen alttiita ovat ensikertalaiset, pennut, eroahdistuksesta kärsivät koirat sekä arat ja helposti kiihtyvät, impulsiiviset yksilöt. Jopa rauhallisesti hoitotilaan hyppäävä kokenut hotellivieras todennäköisesti läpikäy hetken aikaa negatiivista tunnetilaa omistajan poistuttua näköpiiristä. Hoitolastressissä kyse onkin pitkälti siitä, millä keinoin ja kuinka helposti koira pystyy palautumaan ja sopeutumaan uuteen ympäristöön. Tässä avainasemassa on koulutettujen eläintenhoitajien ammattitaito ja kyky ymmärtää koiraa paitsi eläinlajina, myös yksilönä.

MIKSI STRESSIÄ SYNTYY?

Olen listannut alle muutamia keskeisiä stressiä aiheuttavia elementtejä hoitolaympäristössä. Nämä perustuvat omiin kokemuksiimme ja jollain toisella hoitolayrittäjällä voi olla asioihin erilaisia näkökulmia.

YMPÄRISTÖ MUUTTUU

kotisivulle1
Tottuneelle hoitolakävijälle rauhoittuminen aktiviteettien ulkopuolella on aina helpompaa.

Ensimmäinen stressitekijä kaikilla hoitolaan saapuvilla koirila on ympäristönmuutos. Tutusta ja turvallisesta kotiympäristöstä siirrytään mahdollisesti kokonaan uuteen paikkaan. Autoilua vähemmän harrastaville koirille tai kulkuneuvoissa pahoinvointia poteville lemmikeille jo itsessään matka hoitolalle saattaa olla stressaava kokemus. Omistaja saattaa itse jännittää lemmikkinsä hoitoon jättöä ja käyttäytyä koiran näkökulmasta kummallisesti lähtöä tehdessään. Tämä aiheuttaa epävarmuutta koirassa ja nostaa stressitasoja.

Kokeneille hoitolakävijöille tuttuun hoitolaan jääminen on aina helpompaa ja ympäristönvaihdoksesta johtuva stressi lievenee sekä lyhenee kerta kerralta. Koira voi olla myös niin hyvän hermorakenteen omaava ja itsenäinen, ettei uuteen paikkaan tuleminen ja sinne yksin jääminen juurikaan turrea hetkauta.

VOIMAKKAAT AISTIÄRSYKKEET
Koirahoitola hajuineen, äänineen ja lajitovereineen voi olla varsinkin ensikertalaiselle pienimuotoinen kulttuurishokki. Useita eri ikäisiä, toisilleen vieraita yksilöitä on samassa tilassa epätavallisen paljon – jokaisella on oma ominaistuoksunsa, joku saattaa rampata mielellään ulko- ja sisätarhan väliä tai pitää muuta elämää omassa hoitotilassaan. Kokemattomalla hoitolakävijällä on myös vastassa uudet ihmiset, jotka tuoksuvat epänormaalin voimakkaasti useille eri koirille ja (toivon mukaan!) herkuille sekä desinfiointiaineelle.

Tyypillisesti hoitoloita kuulee usein parjattavan siitä, että niissä on kauhea meteli. Hoitoon koiraansa tuova asiakas näkee kuitenkin vain pienen hetken hoitolan arkea. Kokemuksemme mukaan uusi tiloihin saapuva eläin kiinnostaa ja kiihdyttää useimpia hoidossa olevista koirista, mikä on niiden lajityypillisen käytöksen tuntien täysin normaalia. Hyvässä hoitolassa ärsykepiikki kuitenkin laskee nopeasti ja koirat palaavat pian rauhallisiin toimintamalleihinsa.

LAJITOVEREIDEN LÄHEISYYS
Hoitoloissa koirat ovat lähes poikkeuksetta lähekkäin keskenään. Tavallisesti välissä on vain seinä, joskus ainoastaan tarhaelementti. Omasta näkökulmastamme hoitotilojen asettelu vastakkain ja suora näköyhteys vieraaseen lajitoveriin voi olla merkittävä stressitekijä hoitolaympäristössä. Toki kanssaeläjien näkeminen voi myös rauhoittaa sosiaalista koiraa, mutta pahimmassa tapauksessa ollaan tilanteessa, jossa rohkeampi yksilö kytistelee tiukalla tuijotuksella arempaa, jo valmiiksi uudesta ympäristöstä stressaantunutta koiraa.

Oma lukunsa ovat myös erityisen reviiritietoisten rotujen edustajat tai vartiointitaipumusta omaavat yksilöt. Tämän tyyppisille koirille lajitovereiden läheisyys voi olla erittäin stressaavaa, koska ne pyrkisivät lähtökohtaisesti ajamaan tunkeilijat pois omasta elinpiiristään. Näissä tapauksissa suoraa näköyhteyttä lajitoveriin ei aina edes tarvita ja pelkkä toisen koiran haju voi olla tietyille yksilöille varsin kuormittava tekijä. Tätä haastetta kantavia tyyppirotuja ovat oman kokemuksemme perusteella ainakin terrierit (erityisesti bull-tyypin terrierit) sekä laumanvartijat. Omassa hoitolassamme olemme kuitenkin törmänneet myös hermorakenteeltaan kalliota muistuttaviin edellä mainittujen rotutyyppien edustajiin, joiden stressitasoihin muiden koirien läheisyys ei ole suoranaisesti vaikuttanut.

kotisivulle3
Hoitolayrittäjän lempinäky. Tyytyväisinä ja hiljaa täysien mahojensa vieressä lepäilevät asiakkaat.

UUDET RUTIINIT
Hoitolaan saapuessaan koira joutuu asettumaan uuteen päivärytmiin. Monelle karvaiselle asiakkaalle esimerkiksi iltaisin yksin jääminen saattaa tuntua hoitolassa aluksi haikealta ja vastavuoroisesti aamupäivällä tapahtuvia aktiviteetteja ihmetellään. Erityisen tärkeitä rutiinit tuntuvat olevan kokemuksemme mukaan vanhoille tai muuten luonteeltaan herkille koirille. Usein hoitolaan saapuneen koiran lepohetket sijoittuvat aluksi ensin aamu- ja keskipäivään sekä alkuiltaan, jolloin omistaja on joko töissä tai juuri sieltä palattuaan lenkittänyt koiran sekä huolehtinut sen muista perustarpeista. Tavallisesti koirat sopeutuvat hoitolan päivärytmiin kuitenkin varsin nopeasti – yleensä viimeistään parin ensimmäisen hoitopäivän jälkeen. Päivärytmistä kiinni saaminen on luonnollisesti helpompaa kokeneelle hoitolakävijälle kuin ensikertalaiselle.

MITEN STRESSI ILMENEE?

Selkeimpiä stressin oireita hoitolaympäristössä ovat voimakas läähättäminen/kuolaaminen, hilseily, yliaktiivisuus ja poissaolevuus. Nämä oireet kuitenkin helpottavat hyvässä hoitolassa yleensä varsin nopeasti koiran alettua tuntea olonsa turvalliseksi.  Voimakkaammista stressioireista kärsivät tyypillisesti impulsiiviset ja helposti kiihtyvät yksilöt, joilla on myös kotioloissa vaikeuksia palautua tai rauhoittua kuormittavien tilanteiden jälkeen. Myös eroahdistuksesta kärsivät tai uusille asioille arat tai jopa pelokkaat koirat ovat alttiita voimakkaille stressioireille. Alla olevat esimerkit koskevatkin lähinnä edellä mainittua tyyppejä edustavia yksilöitä.

RIPULOINTI JA RUOKAHALUTTOMUUS

sapuska
Herkkävatsaisille koirille hoitolaan kannattaa tuoda mukaan oma ruoka. Oikeanlainen ravitsemus on olennainen osa stressittömyyttä hoitolaympäristössä.

Mahan sekaisin meneminen hoitolaympäristössä on ikävä, vaikkakin kohtalaisen usein havaittava vaiva. Esimerkiksi meillä stressiripulointitapauksia mahtuu kuukauteen 0-4 koiramäärästä riippuen, mutta useimmissa tapauksissa mahan toiminta saadaan normalisoitumaan jo hoidon aikana. Ripuloinnin takana ovat stressihormonit, jotka lisäävät happojen erittymistä mahalaukussa ja kuormittavat täten mahalaukun seinäminen limakalvoja. Suolistoon erittyy voimakkaassa stressissä enemmän nestettä ja elektrolyyttejä, jonka johdosta sinne päätyvä massa vettyy. Ikävimmissä tapauksissa stressi voi aiheuttaa kehon puolustusmekanismien laskemisen, jolloin piilevät taudinaiheuttajat pääsevät jylläämään elimistössä. Stressiripulissa huojentavaa hoitolayrittäjän kannalta on kuitenkin se, ettei kyseessä ole tarttuva tauti ja vatsavaivoja voidaan helpottaa usein eri tavoin. Koiran paastottaminen, maitohappobakteerivalmisteet ja helposti sulava kanariisi auttavat yleensä mahaa rauhoittumaan 2-4 päivässä, jonka jälkeen koiralle voidaan hiljalleen alkaa taas tarjota ennestään tuttua ruokaa. Stressimahasta kärsiville koirille on myös hyödyksi alkaa syöttää maitohappobakteereja suoliston toiminnan tueksi jo ennen hoitoon tuloa.

Ruokahaluttomuus on hoitolayrittäjälle ripulointia huomattavasti siistimpi ongelma. Lyhyillä hoitojaksoilla parin-kolmen päivän paastosta ei ole koiran sekasyöjän elimistölle haittaa, mutta pidempiaikainen ruokahaluttomuus voi muodostua ongelmaksi. Stressaantunut koira ei koe oloaan tarpeeksi turvalliseksi syödäkseen tai sen psyykkinen hyvinvointi on sen verran koetuksella, että ruokailuun keskittyminen on mahdotonta. Myös paastonärästyksestä kärsiville koirille syömättämyydestä voi aiheutua ikäviä vaivoja.

HAUKKUMINEN JA MUU ÄÄNTELY

rontti5
Haukkuminen on koiran luontainen tapa kommunikoida. Satunnainen haukahtelu esimerkiksi leikkimisen yhteydessä on monelle koiralle tyypillistä.

Haukkuminen, vinkuminen, öninä ja ulvominen sekä kaikki näiden välimuodot ovat osa koiran lajityypillistä tapaa kommunikoida. Esimerkiksi haukkuminen voi tilanteesta ja koiran elekielestä riippuen ilmentää innokkuutta, pelokkuutta, turhautumista, aggressiota tai jotain muuta tunnetilaa. Hoitolaympäristössä jatkuva haukkuminen on tavallisesti merkki stressistä – koira voi olla pitkästynyt, kaivata ihmisten seuraa tai kokea omaan hoitotilaansa yksin jäämisen syystä tai toisesta ahdistavaksi. Tällaista haukkumista ei kuitenkaan pidä sekoittaa koiran oppimiin toimintamalleihin ja käytösketjuihin – mikäli koira saa kotona asioita tai huomiota räksyttämällä tai on oppinut esimerkiksi hihnan käteen ottamisen tarkoittavan mekkalointihepulia, samat käytösmallit toistuvat todennäköisesti myös hoitolaympäristössä.

Hoitoon jäämisen yhteydessä varsinkin ensikertalaiset tuppaavat usein herättämään omistajissaan huolta aloittamalla levottoman ääntelyn tutun ihmisen poistuessa koiran näköpiiristä. Haukkumista ei kuitenkaan tavallisesti kestä kauaa, vaan useimmat koirat lopettavat ääntelyn jo sinä aikana, kun henkilökunta vielä hyvästelee ihmisasiakasta aulassa. Koira on jo tässä vaiheessa pääsemässä yli lähdön aiheuttamasta kulttuurishokista ja alkanut todennäköisesti tutkia hoitotilaansa. Moni omistajansa lähtötilanteessa haukkuva koira saattaa olla koko loppuhoitojakson täysin hiljaa ja aloittaa riemukkaan päksytyksen seuraavan kerran vasta omistajan hakiessa lemmikkiään kotiin.

PELKOAGGRESSIO
Kotioloissa uusille asioille tai tilanteille arkojen tai jopa pelokkaiden koirien tuomista hoitolaan kannattaa aina harkita tarkkaan. Tällaisille ”elämää pelkääville” yksilöille hoitolaympäristö voi olla erityisen stressaava paikka ja nostaa esiin pelokkuuteen tai arkuuteen liittyvää ongelmakäytöstä. Tavallisesti uusia asioita jännittäville koirille eläintenhoitajien tuki hoitolaympäristössä on avain turvallisuuden tunteen luomiseen ja rohkaistumiseen. Ongelmia tulee yleensä siinä vaiheessa, kun koira pelkää myös vieraita ihmisiä. Tämä aiheuttaa lähes poikkeuksetta haasteita eläimen päivittäisessä käsittelyssä, kuten ruokinnassa tai ulkoilutuksessa. Vieraille ihmisille arka koira saattaa kokea ystävällisesti lähestyvän hoitajan niin stressaavana ja uhkaavana, että kehon taistele/pakane –reaktio aktivoituu ja koira pyrkii häätämään ihmisen näykkimällä tai jopa puremalla. Toinen vaihtoehto on niin voimakas pelkoreaktio, että koira lamaantuu kauhusta ja pahimmassa tapauksessa laskee alleen. Näin pelokkaat yksilöt ovat kuitenkin kokemuksemme mukaan hoitoloissa varsin harvinaisia.

TUHOAMINEN
Räjähtäneitä petejä, hoitotilojen elementtien pureskelua sekä peittojen tai vilttien silppuamista esiintyy varmasti jokaisessa hoitolassa aina silloin tällöin. Lähtökohtaisesti ongelmaa esiintyy eteenkin eroahdistustapauksilla, mutta käytös voi myös olla kytköksissä pitkästymiseen tai turhautumiseen. Koiralla on luontainen tarve pureskella (pureskelu itsessään lievittää stressiä) ja mikäli parempaa kohdetta ei ole saatavilla, voi tuhoamisvietti suuntautua omaan irtaimistoon tai hoitotilan pintoihin. Pureskeluintoa voidaan lievittää antamalla koiralle sopivia järsintäkohteita, kuten puruluita tai –leluja. Myös stressin ennaltaehkäisyllä on suuri merkitys tuhoamisinnon laannuttamisessa.

MITEN STRESSIÄ VOIDAAN EHKÄISTÄ?

Vastuullinen eläintenhoitaja ja eläinhoitolayrittäjä pyrkii minimoimaan stressitekijät hoitolassaan ja antamaan koiralle mahdollisuuksia purkaa kuormittumista. Stressitekijöiden ennaltaehkäisyllä on myös merkityksensä. Jälleen kerran alla olevat esimerkit perustuvat omiin kokemuksiimme ja mielipiteisiimme – näkökulmia voi olla monia.

SIJOITTELU

pikkugalleria5
Myös urokset voivat pärjätä hienosti vierekkäisissä hoitotiloissa. Eläintenhoitajan vastuulla on tunnistaa toisilleen sopivat huonenaapurit.

Kahden reviiritietoisen uroksen, haukkuherkkien yksilöiden tai juoksuisen nartun ja nuoren uroksen sijoittaminen vierekkäin (tai pahimmassa tapauksessa tietyissä tilaratkaisuissa vastakkain) eivät ole koskaan hyviä vaihtoehtoja. Myöskään kahta heposti kiihtyvää ja impulsiivista kaveria ei kannata asetella lähekkäin, sillä kiihdyttävissä tilanteissa yksilöt voivat ruokkia toistensa kuohuntaa ja saada toisistaan yllykettä toiminnalleen.

Aroille ja reviiritietoisille koirille on aina valittava mahdollisimman rauhallinen paikka. Mikäli koira tuntuu pelkäävän lajitovereitaan tai suhtautuvan niihin aggressiivisesti, voi hoitolassa oleilu jo itsessään olla hyvin kuormittava kokemus. Aggressiivinen ja pelokas käytös voi myös vaikuttaa muihin hoitolassa majoittuviin karvakuonoihin, sillä koira kykenee haistamaan stressihormonit. Hyvä äänieristys, näköyhteyden minimointi lajitovereihin sekä paikka rauhallisemmasta osastosta  usein auttaa näitä yksilöitä. Myös eroahdistuskoirat tulisi sijoittaa mahdollisten melu- ja sisäsiisteyshaittojen takia erilleen muista lajitovereista. Jatkuvan haukkumisen kuunteltu stressaa ketä tahansa ja tarpeiden tekeminen sisälle kasvattaa automaattisesti tarttuvien tautien riskiä.

Esimerkiksi meillä Korvenkoiran Hurttahotellissa on niin kutsuttu pikkupuoli, joka toimii tarvittaessa myös karanteenitilana. Pikkupuolen ja ison puolen välissä on tukeva ovi, joka vaimentaa hyvin ääntä. Pikkupuolelle on kätevä sijoittaa esimerkiksi isoja koiria jännittäviä pikkukoiria tai erityisen herkästi haukkumalla kommunikoivia hotellivieraita. Tämän lisäksi käytössämme on kaksi huonemaista hoitotilaa erillään koiralasta, jossa toisista koirista johtuvat aistiärsykkeet ovat entistä pienemmät. Näissä tiloissa eroahdistuksesta kärsivät, arat ja reviiritietoiset koirat ovat pärjänneet lähes poikkeuksetta paremmin kuin varsinaisen koiralan puolella.

Hyvä eläintenhoitaja etsii kullekin koiralle sopivalta vaikuttavan naapurin ja sijoittelee koiria tarpeen mukaan hoitotiloissa myös uudelleen. Mikäli hoitoon on saapumassa koira, jolla ennestään tiedetään olevan haasteita rauhoittumisen tai yksin jäämisen kanssa, voidaan koiralle varata jo valmiiksi tietty hoitotila. Mielestämme on myös järkevämpää jättää tällainen koira ottamatta hoitoon, mikäli tarjolla ei enää ole paikkoja, joissa sillä olisi mahdollisimman stressittömät oltavat. Hyvinvointi hoitolaympäristössä on jokaisen koiran perusoikeus.

FYYSISET AKTIVITEETIT

della4
Leikkiminen tuottaa koiran elimistöön stressiä vähentävää mielihyvähormonia, oksitosiinia.

Koira kaipaa myös hoidossa ollessaan fyysisiä aktiviteetteja. Esimerkiksi hihnalenkitykset mahdollistavat usein lajityypillisten käytösmallien turvaamisen – lajitovereiden jättämien jälkien haistelun, elinpiirin tutkimisen ja reviirin merkkailun. Hoitolassa, jossa koiria ei lenkitetä, vaan eläimet ulkoilevat pelkässä ulko- tai juoksutarhassa, stressitasot ovat varmasti korkeammalla kuin hoitolassa, jossa koirat ulkoilevat säännöllisesti ihmisen kanssa. Lenkki- ja ulkoleikkihetket ovatkin monelle meidän asiakaskoiristamme päivän kohokohtia.

Hoitoloiden lenkitysten pituuksia kommentoidaan usein liian lyhyiksi. Fakta kuitenkin on, että keskisuurissa tai isommissa hoitoloissa eläinten hyvinvoinnin kannalta on oleellista pitää ulkoiluajat kohtuullisina. Esimerkki – aamulenkitykset alkavat kello seitsemän. Töissä on kaksi ihmistä ja hoitotiloissa törröttää kahdeksan iloista karvakuonoa. Kunkin koiran kanssa ollaan käymässä tunnin mittainen aamulenkki. Pikaisella laskutoimituksella saadaan selville, että viimeinen korvapari pääsee hihnan päässä pihalle vasta klo 10 –  neljä tuntia lenkitysten aloituksen jälkeen. Se on melko pitkä aika pidätellä pissaa.

Myös ulkoilun laatuun kannattaa kiinnittää huomiota. Esimerkiksi meillä koirat saavat kulkea lenkitysreitin rauhassa ympäristöönsä tutustuen sekä muiden jättämiä posteja haistellen ( innokkaimpia nuuskuttelijoita toki joutuu välillä vähän kannustamaan eteenpäin 🙂 ). Lenkitykset eivät ole urheilusuoritus, jossa on tarkoitus kiertää koiran kanssa mahdollisimman nopeasti reitti X ja palauttaa eläin sen jälkeen boksiin seuraavan koiran ulkoilutusta varten. Lenkeillä koiran kanssa seurustellaan ja voidaan pitää myös lyhyitä paijailuhetkiä, mikäli se tuntuu karvaisesta asiakkaasta mukavalta.

Hihnalenkityksen lisäksi koiralle on myös tärkeää päästä liikkumaan vapaana. Esimerkiksi aidatulla alueella vapaana leikkiminen tai edes pitkän liinan päässä peuhaaminen vähentävät stressiä. Vapaana ollessaan koiralla on myös vallinan mahdollisuus – halutessaan se voi vetäytyä haistelemaan omiin oloihinsa ympäristöään tutkien tai tulla sosialisoitumaan ihmisen kanssa.

Fyysisistä aktiviteeteista nauttiville koirille hyvässä hoitolassa on tarjolla lisämaksullisia  lenkityksiä tai muita mahdollisuuksia ekstraulkoiluun. Esimerkiksi meillä on tarjolla perushoitopakettiin liitettävä lisäliikuntapaketti pihapuuhista nauttiville asiakkaille, joille noin tunti liikuntaa päivässä tuntuu väliaikaisenakin ratkaisuna liian vähäiseltä.

PSYYKKISET AKTIVITEETIT

kotisivulle5
Pulmapelien parissa on mukava puuhata myös hoitolaympäristössä.

Usein kuulee sanottavan, etteivät tietyt koirat pysy tyytyväisinä pelkällä lenkkeilyllä. Tämä on totta – jokaisella koiralla tulisi olla mahdollisuus psyykkisiin virikkeisiin myös hoitolassa. Psyykkisillä virikkeillä tarkoitan tässä yhteydessä esimerkiksi rentoutumisen mahdollisuutta, ongelmanratkaisua sekä sosiaalista kanssakäymistä.

Rentoutumisen voi käsittää monella tapaa. Se voi olla turvallisuuden tunteen tuomaa rauhallista pötköttelyä tai iloisen leikkihetken riemua. Kummallakin toiminnalla on stressiä madaltava vaikutus, sillä sekä leikkiminen että kosketus laukaisevat koiran elimistössä mielihyvähormoni oksitosiinin erityksen. Oksitosiinillä on stressiä kumoava vaikutus. Koiran, jolle on annettu mahdollisuus rentoutua, on myös helpompi sopeutua kuormittavaksi kokemaansa tilanteeseen ja löytää itsenäisen rauhoittumisen keinoja.

Sosiaalinen kanssakäyminen on ihmisen kanssa elävälle koiralle usein hoitolaympäristössä kaikista arvokkain asia. Sosiaalisen kanssakäymisen ei tarvitse aina olla villiä riekkumista tai touhuilua. Myös yhdessä pötköttely ja rauhoittumisharjoitusten tekeminen ovat koiralle arvokasta yhteistä aikaa hoitolaympäristössä. Mikäli hoitolaan saapuu kaksi saman perheen koriaa, on mielestämme kannattavampaa järjestää duolle yhteinen hoitotila. Kaverista eroon joutuminen voi olla kova pala vieraassa ympäristössä. Läheinen lajikumppani helpottaa stressiä ja tuo koiralle turvallisuuden tunnetta myös hoitolassa.

Haistelu, kaivaminen ja ravinnon etsiminen ovat koiralle luontaisia käyttäytymismalleja. Luontaisten käyttäytymismallien turvaaminen ja toteuttaminen vähentää tutkisti stressiä. Tarjoamalla koiralle näihin toimintamalleihin liittyviä psyykkisiä virikkeitä esimerkiksi pulmapelien muodossa voimme tarjota karvaiselle asiakkaalle mieluisaa, stressitasoja laskevaa tekemistä. Jotkut koirat nauttivat myös kovasti ongelmanratkaisusta, joka perustuu uusien asioiden oppimiseen. Osalle tuttujen treeniliikkeiden harjoittelu voi olla merkittävä stressin madaltaja, sillä tekemiseen yhdistyy positiivinen tunnetila.

Koiran älyllinen virikkeellistämiseen ei aina tarvita ihmistä (vaikka sosiaalinen kanssakäyminen yhdistettynä näihin puuhiin on aina parempi). Esimerkiksi erilaiset ruuan etsintään pohjautuvat tekemiset on helppo toteuttaa myös hoitotilaansa itsekseen jäävälle koiralle. Kuivaruuan kätkeminen peittojen ja tyynyjen alle tai sen tarjoilu aktivointipallosta/kongista tarjoaa mukavaa tekemistä ihmisten ollessa poissa.

Psyykkisessä aktivoinnissa on myös hyödyllistä huomioida koiran rotuominaisuudet. Rotutyypillisiä toimintamalleja tukemalla voidaan löytää koiralle hyvinkin mieluista ja stressiä madaltavaa tekemistä. Meillä on esimerkiksi aktivoitu terriereitä piilottelemalla leluja purukasaan (kaivaminen), tekemällä metsästyskoirille verijälkeä (haistelu, ravinnon etsiminen) ja harjoittelemalla tokoliikkeitä palveluskoirarodun edustajien kanssa (opittu käytös, joka liittyy leikkimiseen tai ravinnon saamiseen). Rotuominaisuuksien ohella myös yksilöominaisuudet on aina huomioitava.

RAUHOITTUMISEN TUKEMINEN
Meillä hoitolan päivärytmin kiihdyttävimmät tapahtumat sijoittuvat selvästi ulkoilu-, ruokinta- ja aktivointiaikoihin sekä tilanteisiin, joissa hoitolaan saapuu tai sieltä lähtee koira. Nämä ärsykepiikit ovat onneksi aina lyhytaikaisia ja hoitolaympäristöön hyvin soveltuvat koirat selviävät niistä tavallisesti ongelmitta. Kiihtyminen edellä mainituissa tilanteissa ilmenee usein haukkumisena, levottomuutena, läähättelynä ja piippailuna. Helposti kiihtyvien koirien reaktiot ovat yleensä voimakkaampia ja pitkäkestoisempia, tasaisemmat tyypit odottelevat tavallisesti päivärytmistä kiinni saatuaan vuoroaan kaikessa rauhassa tietäen saavansa pian haluamansa ilman elämöintiäkin.

Meillä koirien käytösmalleja pyritään ohjaamaan rauhallisempaan suuntaan muutamilla perussäännöillä. Ulos ei lähdetä huutamalla, vaan ensin rauhoitutaan – vaatimustaso on aina koirakohtainen. Erittäin kiihtyvälle yksilölle jopa istuminen voi olla mahdoton tehtävä kierrosten ollessa korkealla. Tällöin riittää (ainakin aluksi), että koira malttaa olla edes hetken hiljaa. Helpommin tunnetilojaan hallitsevaa koiraa voidaan pyytää väistämään ovelta ja istumaan, jotta hoitotilaan voidaan tulla. Ruokailun suhteen noudatetaan samoja menetelmiä – ahneilta koirilta voidaan edellyttää kaikkien neljän tassun pysymistä maassa ennen ruokakupin laskemista. Vastavuoroisesti maltillisempia ruuan ystäviä voidaan pyytää istumaan ja tarjota ruoka vasta tämän jälkeen. Luonnollisesti koiran omistajan toiveet ruokintametodien suhteen otetaan huomioon ja koiralta voidaan kotiväen niin toivoessa edellyttää myös tarkkaa toimintaketjua ennen ruokailun aloittamista.

Pyrimme aina palkitsemaan koiria hyvästä käytöksestä. Sellaisen yksilön rauhoittumista, jolla on vaikeaa olla hiljaa kiihdyttävissä tilanteissa tai odottaa rauhassa esimerkiksi omaa ulkoiluvuoroaan, voidaan tukea positiivisen vahvistamisen keinoin. Haukkuva koira ei saa palkintoa, mutta hiljentymisestä tai vaikkapa omalla paikalle siirtymisestä saa aina jotakin mielekästä. Mikäli koira ei ole ahne, palkinnoksi voidaan antaa esimerkiksi silityksiä tai rapsutuksia – tai oma lenkitysvuoro.

Lenkitysaikoihin koiralan toisille kanssavieraille haukkuvien yksilöiden kiihtymistä rauhoitetaan meillä ripustettavilla ja liikuteltavilla näkösuojilla. Ripustettavat näkösuojat ovat muovikangasta ja liikuteltavat näkösuojat askarreltu vaaterekkien päälle pingotetuista lakanoista. Tavallisesti näköyhteyden katkaiseminen kohteeseen pudottaa reaktiota jo huomattavasti matalemmalle ja kierrokset eivät kasva turhan suuriksi. Liikuteltavat ja ripustettavat näkösuojat ovat myös näkökulmastamme umpinaisia hoitotiloja parempi ratkaisu. Kun kiihdyttävät tilanteet ovat ohi, voidaan näkösuojat poistaa ja koiralla on taas mahdollisuus lajityypillisen käytösmallin, ympäristönsä tarkkailun, toteuttamiseen.

LUOTTAMUSSUHTEEN LUOMINEN

kotisivulle4
Taitava eläintenhoitaja tietää keinot, joilla luottamussuhteen luominen karvaisiin asiakkaisiin nopeutuu. Tässä halutaan pussailla ja leikkiä. 🙂

Luottamussuhteen luominen hoidossa olevan koiran ja eläintenhoitajan välillä on hyvin olennainen osa koiran stressitason madaltamista  hoitojakson aikana. Tavallisesti meille saapuvat koirat ovat erittäin ihmislähtöisiä ja helppoja käsitellä. Ujoimmatkin yksilöt piristyvät huomatessaan uusien kaksijalkaisten merkitsevän mukavia asioita – herkkuja, läheisyyttä ja aktiviteetteja. Luottamussuhteen luominen alkaa jo koiran ensimmäisenä hoitopäivänä. Tapahtuma on molemminpuoleinen – koira tutustuu muun muassa hoitajan ominaishajuun ja käytökseen, kun taas hoitaja pääsee perille koiran persoonasta ja asioista, mitkä eläin kokee mieluisina tai mahdollisesti jännittävinä. Tämä antaa eläintenhoitajalle myös työkaluja koiran stressitasojen hallintaan. Vielä on olemassa hoitoloita, joissa koirien kanssa ei vietetä aikaa lenkitysten ulkopuolella. Tällaisisa paikoissa luottamussuhteen luominen on aina hitaampaa.

Ihmisten käytöksellä on hoitotiloissa majoittuviin koiriin suora vaikutus. Kiihtynyt tai aggressiivinen käytös pelottaa eläimiä eikä edesauta luottamussuhteen muodostumista. Pahimmassa tapauksessa huutaminen, säikyttely tai ”tämän paikan johtajan osoittaminen” ei-toivon käytöksen kitkemiseksi pahentavat koiran stressiä ja mahdollista ongelmakäytöstä entisestään. Sitä vastoin rauhalliset ja koiralähtöiset toimintatavat tukevat eläintä huomattavasti paremmin. On kannattavampaa näyttää koiralle sille hyödyllinen tapa toimia ja palkita eläintä onnistumisesta, kuin sortua turhaan rähinöintiin.

Hyvän hoitolan löydyttyä hoitopaikan vaihtamista kannattaa aina harkita tarkkaan. Koiran on helpompi tulla paikkaan, jossa siltä on edelliseltä kerralta mukavia muistoja. On ollut hienoa huomata, miten riemuissaan osa karvaisista kanta-asiakkaistamme tervehtii tuttua henkilökuntaamme ja miten aluksi ”ujot piimät” ovat rohkaistuneet hyvin sujuneiden hoitojaksojen myötä.

Mikäli koira kohtaa hoidon aikana jännittäviä asioita (meillä yleisin kummastuksen aihe ovat hoitoon saapuvat toiset koirat, tontilla liikkuvat hevoset ja laitumella ammuvat lehmät), on niiden aiheuttamasta kiihtymyksestä helpompaa päästä yli tutun hoitajan tukemana. Koiran mukavaksi mieltävän ihmisen kanssa on myös helpompaa ja rennompaa leikkiä sekä ottaa vastaan läheisyyttä.

STRESSIN TASOT HOITOLASSA MUUTTUVAT JA VAIHTELEVAT
bellaiina7
Hoitolaympäristössä stressitasojen nopea madaltaminen ja kuormittumisen hallinta ovat avainasemassa hotelliasiakkaiden pitämisessä tyytyväisinä.

Ideaalitilanteessa koira on hoitolassa stressaantuneimmillaan omistajan lähdön hetkellä. Useimmissa tapauksissa lemmikki alkaa kuitenkin jo pian sopeutua ympäristönvaihdokseen, uusiin aistiärsykkeisiin ja etsii keinoja itsenäiseen selviämiseen. Meidän kokemamme perusteella koiran stressi alkaa useimmissa tapauksissa helpottua heti, kun eläimelle aletaan tarjota jotakin edellisessä kappaleessa mainituista aktiviteeteista tai toimintatavoista. Koiran tutustuttua hoitolan päivärytmiin, opittua lenkitysreitit ja rakennettua luottamussuhdetta hoitajiin stressitasot alkavat lähes poikkeuksetta laskea.

Erityisen helposti kiihtyvillä ja impulsiivisilla koirilla sekä pelokkailla tai aroilla yksilöillä saattaa kestää keskimääräistä kauemmin löytää keinoja sopeutua uuteen ympäristöön. Nämä koirat oireilevat stressiä muihin lajitovereihinsa verrattaessa keskimääräistä voimakkaammin ja niille on vaikeampaa löytää itsenäisen selviämisen keinoja uudessa ympäristössä. Pahimmillaan stressi voi yltyä tällaisten koirien kohdalla tunnelukkoon, jossa eläin on joko jatkuvasti erittäin kiihtynyt ja levoton yksin jäädessään, tai täysin toimintakyvyttömäksi lamaantunut.  Oman kokemuksemme perusteella herkimmin hoitolaympäristössä kiihtyviä koiria ovat olleet saksanpaimenkoirat, saksanseisojat, dobermannit ja bull -rotutyypin terrierit. Pelokkuutta ja arkuutta esiintyy puolestaan eniten villakoirilla ja muilla pienten rotujen edustajilla.

Helposti kiihtyvät ja arat koirat saattavat tarvita normaalia enemmän fyysistä ja psyykkistä aktivointia sekä ihmisen seuraa. Hoitolatyössä on tärkeää muistaa kunkin eläimen olevan oma yksilönsä. Se mikä riittää toiselle, ei välttämättä riitä toiselle. Helposti kiihtyvän tai aran koiran stressitasoja on mahdollista helpottaa siinä missä seesteisemmänkin hoitolakävijän. Onneksi hyvin usein tällaisten helposti kiihtyvien tai arkojen koirien omistajat tiedostavat lemmikkiensä tarpeet ja ymmärtävät esimerkiksi lisäaktivointien arvon osana koiran hoitojaksoa.

On myös koiria, jotka eivät stressinsietokykynsä puolesta sovellu hoitolaympäristöön. Näistä tyypillisimpiä ovat voimakkaasta eroahdistuksesta kärsivät yksilöt. Näille koirille omistajan lähtö voi itsessään olla niin sietämättömän stressin laukaisija, ettei lemmikki kykene rauhoittumaan ilman itselleen tärkeää ihmistä. Siinä missä kiihtynytkin koira tavallisesti jossain vaiheessa löytää itsenäisen rauhoittumisen keinoja joko yksin tai ihmisen avustamana, ei eroahdistuskoira kykene pääsemään tunnetilalukosta. Pahimmillaan tämä voi johtaa siihen, ettei koira pysty lepäämään hoitolaympäristössä lainkaan ja aiheuttaa samalla stressaantuneella käytöksellään harmia itselleen sekä muille hoitolassa oleville koirille. Hoitola ei tavallisesti ole paikka, jossa yksin jääminen on koiralle helpompaa (poikkeuksiakin toki on), sillä ongelma on luotu jo kotona. Vastuullisen ja ammattitaitoisen eläintenhoitajan tehtävä on tunnistaa psyykkisesti pahoinvoiva koira ja tarvittaessa kyettävä keskeyttämään hoitojakso eläimen hyvinvointiin vedoten.

Stressitasot voivat myös nousta uudelleen hoitojakson aikana. Koira saattaa säikähtää liian läheltä omaa hoitotilaansa kulkevaa lajitoveria, säpsähtää tuulessa paukkuvaa varaston ovea tai kokea olonsa turvattomaksi uuden huonenaapurin läheisyydessä. Pitkillä hoitojaksoilla tasainen päivärytmi saattaa myös pitkästyttää osaa koirista. Myös erityisen aktiiviset yksilöt ovat uudelleen kohoavien stressitasojen riskiryhmässä – hoitolaympäristöön totuttuaan ja sen turvalliseksi koettuaan hyvin levännyt koira vaatii tekemistä. Mikäli tekemistä ei ole syystä tai toisesta tarpeeksi saatavilla, voi lemmikki alkaa oireilla stressiä. Eläintenhoitajan tehtävä onkin tunnistaa uudelleen kohonneet tai kohoamassa olevat stressitasot ja ryhtyä toimenpiteisiin tilanteen korjaamiseksi. Suoraselkäinen ammattilainen uskaltaa soittaa empimättä koiran omistajalle ja suositella tarpeen vaatiessa hoitojaksoon liitettäväksi lisälenkitystä tai muuta tarjolla olevaa ekstrapuuhaa koiran voinnin helpottamiseksi.

Ammattitaitoisen henkilökunnan omaavan ja juuri omalle koiralle sopivan hoitolan osuttua kohdalle on hyvin todennäköistä, että loman tai työmatkan jälkeen vastassa on iloinen ja mahdollisimman stressivapaa koira. Havaintojemme ja kokemuksiemme perusteella koiran stressitasoihin pystytään todella vaikuttamaan siinä määrin, että koira viihtyy ja voi hyvin hoitolaympäristössä. Parhaimmillaan lemmikki on hoidon aikana kohdannut ja päässyt kokeilemaan uusia asioita, tuntenut iloa uusiin mukaviin ihmisiin tutustumisesta, nautiskellut herkuista ja kyennyt lepäämään. Uskonpa, että moni ihminen toivoisi lomaltaan aivan samanlaisia asioita!

eläinhoitolatoiminnan oppisopimusopiskelija (AT)
Paula Grekelä, Korvenkoiran Hurttahotelli

Blogi eläinhoitola- ja eläintenkoulutustyöstä

Blogi eläinhoitola- ja eläintenkoulutustyöstä

Ajatus tämän blogin luomiseen syntyi kesällä 2018 yrityksemme 1-vuotissyntymäpäivän aikaan. Halusimme luoda alustan pidemmille kokemusperäisille teksteille, joilla olisi annettavaa lemmikinomistajille sekä hoitola- ja koulutustyöstä kiinnostuneille. Blogin tarkoituksena on oikoa ja kumota eläinhoitoloihin ja eläinten koulutukseen liittyviä ennakkokäsityksiä, lisätä yleistä tietoutta eläinten hoidosta ja hyvinvoinnista sekä antaa realistista kuvaa tekemästämme työstä lemmikkien parissa.

Korvenkoira on tervolalainen eläinalan yritys, joka sijaitsee Etelä-Lapissa, ammattiopisto Lappian pihapiirissä. Rovaniemeltä ja Kemistä meille on matkaa n. 60 km, eli olemme niin sanotusti ”sopivasti puolimatkassa”. Toimintamme peruspilari on lemmikkieläinhoitola Hurttahotelli, jolla on pitkä historia takanaan jo ennen meitä. Lisäksi tarjoamme eläintenkouluttajan ammattiopintoihin pohjautuvia koulutuskursseja ja henkilökohtaista ohjausta ongelmakäytöksien ratkaisuun. Korvenkoiran takana ovat eläintenkouluttaja (AT) Christian Sirviö sekä eläinhoitolapuolen oppisopimusopiskelija (AT) Paula Grekelä. Voit lukea lisää taustoistamme ja eläinkokemuksestamme enemmän tämän linkin takaa. Toimintamme Louella alkoi kesäkuussa 2017, kun meille tarjoutui tilaisuus siirtyä aiemmin opiskelijavetoisen Louen Hurttahotellin puikkoihin. Syksystä 2017 asti olemme sisällyttäneet toimintaamme myös edellä mainittuja koulutuspalveluita. Tällä hetkellä työllistämme myös osa-aikaisesti kaksi eläintenhoitajaa.

skotit
Paula ja isot hoitopojat lenkillä

Hurttahotellissa on 10 koirapaikkaa ja viisi kissapaikkaa. Eläinten omat hoitotilat on sijoiteltu siten, ettei suoraa näköyhteyttä toiseen ”boksiin” ole, mutta koirilla ja kissoilla on silti mahdollisuus seurailla eläintilojen tapahtumia ilman näköesteitä. Lisäksi meillä on mahdollisuus eristää lemmikki sairastapauksissa hygienian turvaamiseksi ja tarjota rauhallisempi oleskelutila sitä käytöksensä puolesta tarvitsevalle eläimelle. Toimintaperiaatteemme nojaavat eläinten eettiseen käsittelyyn sekä koirien ja kissojen lajityypillisten käytösmallien turvaamiseen. Nykyaikaisessa hoitolatyössä on mielestämme tärkeää huomioida fyysisten aktiviteettien lisäksi myös eläimen psyykkinen hyvinvointi. Tähän pyrimme vaikuttamaan muun muassa tarjoamalla asiakkaillemme mahdollisuutta liittää lemmikin hoitojaksoon erilaisia aktivoivia lisäpalveluita. Tavoitteenamme on luoda meillä majoittuville eläimille mahdollisimman stressitön ja virikkeellinen hoitolaympäristö.

Koulutuspalveluidemme perusperiaatteet nojaavat keskeisesti etologiaan (eläinten käyttäytymistieteeseen) – käytännöissämme yhdistyvät tutkimustieto ja monipuolinen kokemus  eri eläinlajeista. Kaikki toimintamallimme pyritään luomaan sellaisiksi, että omistaja kykenee onnistumaan lemmikkinsä kanssa ohjattujen harjoitusten lisäksi myös kotioloissa. Tästä syystä emme tarjoa ns. ”koirankorjauspalvelua”, jossa lemmikki tuodaan meille erilliseen koulutukseen kotioloissa esiintyvän ongelman poistamiseksi. Päämääränämme on opettaa ensin omistajalle työkalut ongelmanratkaisuun ja siirtyä vasta tämän jälkeen käytännön harjoituksiin eläimen kanssa. Pyrkimyksenämme on myös selventää eläinten käyttäytymistieteen tutkimuksiin ja omaan kokemukseemme nojaten, mistä tietyt käytösmallit johtuvat – ongelmakäytöksen perimmäisen syyn ymmärtäminen on usein ensimmäinen askel koulutusprosessissa. Kuukausittain vaihtuvien, yksilöohjattujen koulutuskurssiemme ideana on luoda matalan kynnyksen ammattiapu arkitottelevaisuuteen liittyvien haasteiden helpottamiseen. Niin sanotun henkilökohtaisen ohjauksen etuihin kuuluu puolestaan kirjallinen koulutussuunnitelma sekä mahdollisuus järjestää koulutusta akuuteissa ongelmatilanteissa ilman sopivan kurssin odottelua.

ronttichristian
Christian ja tyytyväisen asiakkaan paijaushetki

Sekä hoitola- että koulutustyössä pyrkimyksenämme on tehdä toiminnastamme mahdollisimman läpinäkyvää. Pyrimme tekemään työmme eläinalan ammattietiikkaa kunnioittaen ja luomme myös mielellämme yhteistyökuvioita alan toimijoiden välillä. Eläinalan positiivisen kehityssuunnan turvaaminen on mielestämme jokaisen alalla toimivan yrittäjän tehtävä.

Ensimmäinen varsinainen blogitekstimme tulee käsittelemään koiran stressiä hoitolaympäristössä. Valmiina ”pöytälaatikossa” on myös tekstejä eroahdistuksesta, reaktiivisesta pelosta, tarttuvien tautien ehkäisystä hoitolaympäristössä sekä ohituskoulutuksesta. Otamme myös mielellämme vastaan aihevinkkejä – mistä juuri sinä haluaisit lukea?

Tervetuloa lukemaan Korvenkoiran blogia!

Paula & Christian