Koiran aktivointi – luovuus

Tässä artikkelissa käydään läpi erästä itsekseni kehittelemää aktivointimenetelmää, jota käytän säännöllisesti omien koirieni kanssa. Aivojumpan lisäksi menetelmää on hyödynnetty myös ei-toivottujen käytösten sammuttamisessa. En suinkaan ole ainoa eläintenkouluttaja joka luovuusaktivoinnin (tai jonkin sen variaation) on kehittänyt, ja vastaavanlaisia harjoituksia löytyy useasta eri lähteestä.

Spudlukin synty

Ajatus lähti vuonna 2018 julkaistusta tutkimusartikkelista, jossa todettiin tunnistustehtäviin koulutettujen koirien aivojen aktivoituvan erityisesti silloin, kun ne kuulevat ”käskyn”, jota eivät ymmärrä. Koirat vaikuttavat yrittävän saada selvää niille tuntemattomista sanoista, jotka lausutaan samaan tapaan kuin perinteiset vihjesanat. Käytännössä tämä näkyy yleisimmin koiran turhautumisena, sijaistoimintoina ja eri asioiden aktiivisena yrittämisenä. Saman ilmiön huomaa helposti myös silloin, kun koiralle opetetaan uutta vihjesanaa.

Valjastimme tämän aktiivisuuden alun perin silkasta mielenkiinnosta siihen, mitä tapahtuu, jos koiralle yrittää opettaa sanan, joka ei tarkoita varsinaisesti mitään. Jotta koira ei yhdistäisi vihjesanaan mitään tiettyä liikettä, päätettiin, että jokaisesta koiran itse tarjoamasta liikkeestä palkitaan vain kerran, ja sen jälkeen edellytetään jokin uusi liike tai temppu.

Meidän taloudessamme aivoja aktivoivaksi höpökäskyksi muodostui sana ”spudluk”, joka ei oman tietämykseni mukaan tarkoita yhtään mitään. En toisaalta ole tarkistanutkaan. Kaksivuotias ceskoslovensky vlcak Harmi päätyi koekaniiniksi ja sai vastaansa seuraavanlaisen harjoitteen:

1. Harmille näytettiin, että kädessä on herkku
2. Käsi nostettiin ikään kuin käsimerkkiasentoon ja sanottiin merkitsevällä äänellä sana ”spudluk!”
3. Harmi istui –> sai palkan
4. Harmi istui uudelleen –> ei saanut palkkaa
5. Harmi pani makuulleen –> sai palkan

Ja niin edelleen, kunnes Harmi joko ei enää keksinyt uusia liikkeitä tai alkoi olla niin kuormittunut, että oli valmista kauraa nukkumaan. Muutaman session jälkeen koira oli oppinut sanan ”spudluk” tarkoittavan enemmän konseptia kuin mitään varsinaista liikettä, ja se tietää sanan kuullessaan, että täytyy kokeilla paljon eri asioita ja samaa on turha yrittää.

Yleensä yksi spudluk-sessio on kestänyt 5-15 minuuttia. Aluksi koira käy melko nopeasti läpi lähes kaikki osaamansa asiat, minkä jälkeen alkaa luovempi osuus. Tässä vaiheessa koiraa kannattaa palkita ihan pienistäkin eleistä, kuten vaikkapa jonkin esineen tai lattian haistelusta, johonkin vilkaisusta, pakittamisesta, käsiin koskemisesta ja niin edelleen. Pieniinkin eleisiin kannattaa tarttua, kunhan muistaa, että jokainen temppu kelpaa vain kerran yhdellä sessiolla.

Tiivistetysti siis:

• Varaa herkkuja tai muita palkkoja, joiden eteen koira jaksaa ponnistella
• Kokoa leluja ja muita kohteita, joihin koira voi kohdistaa aktiivisuutta
• Päätä sana, jota aiot käyttää aktivointiharjoituksessa
• Sano sana koiralle, kuin sanoisit sille jotain käskyä jonka se jo osaa. Voit vahvistaa aktivoitumista käsimerkillä
• Palkitse jokaisesta koiran tekemästä asiasta vain kerran yhden session aikana
• Ole tarkka! Aluksi pienistäkin eleistä ja muutoksista voi palkita. Esim. haistelu, kosketus, pään kääntäminen, eri lelujen tökkiminen tai potkiminen jne
• Lopeta, kun koirasta on vaikeaa keksiä uusia juttuja, tai se lakkaa yrittämästä
• Seuraavalla sessiolla temppukavalkadi alkaa alusta, eli koiraa voidaan taas palkita edellisellä kerralla tehdyistä asioista

Käytännön sovellukset

Vaikka aktivointiharjoitus lähti liikkeelle tarpeesta väsyttää koira psyykkisellä aktivoinnilla, siitä on jälkeen päin muotoutunut myös vakituinen osa koulutustyökalujani. Joissakin tapauksissa koiralta voidaan esimerkiksi yrittää sammuttaa jokin kiusallinen käytös siten, että koiraa palkitaan aktiivisesti kaikesta muusta paitsi ei-toivotusta käytöksestä.

Spudlukia hyödyntäen on autettu muutamia tapauksia esimerkiksi haukkumisen, kynsimisen ja hyppimisen suhteen. Aktivointiharjoitus on opetettu niin kuin aiemminkin, ja koira on johdonmukaisesti saanut palkan kaikesta paitsi haukkumisesta ja kynsimisestä. Haukkumisen suhteen on toki huomioitava myös, ettei koiraa tule palkata mistään niin kauan kuin koira haukkuu, eikä juuri haukkumisen päätyttyä. Harjoitus myös lisää koiran aktiivisuutta ja voi auttaa sitä kokeilemaan uusia keinoja saavuttaa asioita.

Yleisestikin aktiivisuuden lisäys on hyödyksi erityisesti innottomien ja passivoituneiden koirien kanssa. Varsinkin rescuekoirapuolella tulee vastaan eläimiä, jotka on opetettu passiivisiksi väkivaltaisten pakotteiden avulla tai yksinkertaisesti siten, että koiran käytöksestä ei ole milloinkaan seurannut mitään merkityksellistä. Aktivointiharjoitteilla voidaan lisätä koiran hyvinvointia antamalla sille työkaluja, joilla se voi vaikuttaa ympäristöönsä. Tämä lisää koiran hallinnantunnetta ja hyvinvointia.

Jos aktivointikäskyä on käytetty aiemmin paljon, sitä voi yrittää käyttää myös niissä tilanteissa, kun koira on jännittynyt (mutta vielä toimintakykyinen!) tai levoton, esimerkiksi vieraassa ympäristössä. Jännittynyt koira on yleensä niin sanotusti reaktiivisessa tilassa, ja suurin osa käytöksistä liittyy enemmän ympäristön ärsykkeisiin reagoimiseen. Aktivointikäsky voi laukaista esimerkiksi tutkimiskäytöksiä, jotka taas voivat rentouttaa koiraa. Tämä ei ole menetelmänä pomminvarma, mutta sitä voi kokeilla jos koira vaikuttaa ympäristön paineistamalta. Stressaantunutta koiraa ohjattaessa on kuitenkin muistettava, että tilanne on koiran kannalta hankala ja poikkeuksellinen, eli koiralta ei varsinaisesti tule vaatia aktivointiliikkeen suorittamista.